Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viides Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
mit, se on tapahtunut. — Kai’ siitä vainaja oli hyvin
pahoillaan.
Leena-Kaisa.
No, eipä sillä. Hän jo houraili, kun hänelle asiasta
kerrottiin. Tuskin hän sitä oikeinpäin tajusikaan.
Risto.
Olipa se edes hyvä.
Leena-Kaisa-
Mutta kankaasta hän oli suuressa tuskassa. Pelkäsi
rouvaa vallan kauhaesti.
Risto.
Niin, kangas, näet! Se oli totta, se. Vai oli hän siitä
tuskassa. No, olisihan se kyllä saanut olla meiltä tekemättä,
kun tuon olisi tiennyt. Mutta eikö hän, vainaja, voinut
arvata, ctt’emme sitä myyneet sentään, pänttäsimme ainoastaan.
— Pelkäsi rouvaa, sanoitte? Niin, arvaan sen. Johanna oli
kovin arkaluontoinen ja hätäili aina ennen-aikojaan
kaikenmoisia joutavia. Hyvinkö hän oli minulle siitä vihainen?
Leena-Kaisa.
Ei sentään pahasti. Siinä vähää ennen hän juuri kiitti
sinua. Sanoi ett’et vielä kertaakaan ollut häntä lyönyt etkä
pieksenyt, niinkuin moni muu mies vaimolleen tekee.
Risto.
Sanoiko hän niin? Kyllä se totta onkin. Me elimme
jokseenkin hyvässä sovussa. Kovaa riitaa ei koskaan ollut
välillämme.
Leena-Kaisa.
Se on sinulle kunniaksi. Jos oletkin muussa suhteessa
vähän erehtynyt, täytyy se anteeksi antaa. Liha on heikko
ja viettelykset ovat suuret. Siitä ei sinun nyt kumminkaan
tarvitse pahaa mieltä pitää, että olisit vaimoasi kovuudella
kohdellut, pieksenyt tai muuten rääkännyt, niinkuin täällä,
sen pahempi, usein nähdään ja kuullaan.
Risto.
Ei, arvon. Siitä minulla on hyvä luonto, ett’en minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
