Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Seitsenreikäisen kiven tarina af K. K.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
en puhu työstäni ja vaivastani, enkä myös minun
kalliista ajastani ja elostani, silla heidät minä mielelläni
uhraan yhteen asiaan, joka minun mielestäni on se
kauniin, johon minä taidan ruveta; mutta minä
haastan paljaasta painamisen ja paperien maksusta.
Minä kyselin jo v. 1828, kusta olisin saanut
kirjankustantajaa, mutta eipä siihen mvennut yksikään —
liioiten kun kuulivat, että minun piti kirjoittaa tätä
Suomeksi. Turusta olisi toki yksi kirjan-kauppias siihen
ruvennut, jos olisin toimittanut näitä Ruotsiksi. Mutta
koska Suoinen-kielen harjoittaminen oli minun
pää-tarkoittamukseni, ja aineet, joita kirjoitin, vähemmästä
arvosta, niin en siihen antainutkaan.
Minä olen kuullut monen nauravan ja sanoavan
Suomalaisten kielen ei kelpaavan mihinkään, eikä
auttavan heitä opillisissa aineissa. Semmoiset puheet on
aina pistänyt minun vihakseni, sillä he ikään kuin
tarkoittaa, että Suomalaiset ovat muita kehnompia, ja
silloin vasta tulevat kunnollisiksi, kuin rupeavat muiden
kielien pauloihin. Kuin olen nähnyt, mitenkä muista
vieraista kielista ammennetaan oppimuksia, niin olen
aina ajatellut, eiköshän Suomen-kielestä milloinkaan
haettaisi jotain tietääksensä.
Minä olisin kyllä välttänyt jonkun osan
moitti-muksia, jos olisin kirjoittanut tavattomasti vanhalla
kirja-kielellä, ja olisin ehkä käsittänyt rahallista voittoa,
jos olisin painoittanut tavallisilla (fraktura)
kirjoitus-nenillä talonpojiltakin luettavaksi. Mutta mikä olisi
ollut voitto minun puolestani, olisi kielen puolesta ollut
kadotus. Sillä minun aivoitukseni on ollut, että minä
parhaittain meidän vallas-väessämme, tahi siinä
valistetussa kansan-säädyssä, sytyttäisin rakkautta tähän
meidän omaan puheesemme.
Minä painoitm syksyllä v. 1825 yhdet
ilmoitus-sanat, kussa minä lyhykäisyydessä toimitin minun
aikomukseni. Näistä ilmoitus-sanoista lähetin minä ison
joukon Suomeen, sekä tuttaville ja muille
kielen-ystä-ville, mutta erinomattain niille molemmille
papis-neu-voittelemuk sille, saadakseni heidän kauttaan näitä
lähetetyiksi kuhunkin seurakuntaan ja kappeliin. Minä
lupasin kyllä, että joa päälle-tarjoitukset olisi sisään
tulleet Maalis-kuuhun v. 1826, niin olisin minä jo
Juhannukseksi samana vuonna painoittanut ensimmäisen osan
tästä minun kirjastani; mutta petinpä itseni sen
perustuksen päälle, ett’en ennättänyt saada
päälletarjoomus-listoja sisään-lähetetyiksi siihen määrättyyn aikaan. He
viipyivät vielä koko vuosikauden, moniaat eivät tulleet
ennen kuin vasta syksyllä v. 1827, ja moni jäi
tulematta. Tämä hitaisuus listojen toimittamisessa ja
ta-kaisin-lähettämisessä oli ensimmäinen syy tämän kirjan
myöhästymiseksi.
Kuitenkin tulin minä jo syksyllä v. 1826
Tuk-hulmiin sitä painoittamaan, ehk’en vielä tuntenut puo-
liakaan päälle-tarjoojoista. Lokakuussa aloitin
painoitta-mistä Ecksteinin kirjan-pajassa. Mutta siinä oli niin
vähä näitä paino-neniä, koska siinä painettiin muitakin
kirjoja niillä samoilla, ett’en tainnut saada kuin puolen
arkkia kerrallaan pujotetuksi. Ja koska Suomen-kieli
oli heistä äkkinäinen, ja varsin vaikea
painon-ojennuk-sistaan, niin eivät yksikään tahtoneet siihen mielellään
ruveta; vaan heittivät minun tyOni muita jäljemmäksi.
Minun täytyi juoma-rahoilla lepyttää heitä, ilman en
olisi tullut mihinkään. Tällä tavoin en tainnut saada
jos puolen arkin viikossa painetuksi, niin että koko
ensimmäisenä vuonna ei painettu muuta kuin 80
kokonaista arkkia. Jos sekin olisi kaikki ollut ensimmäistä
osaa, niin olisi ollut hyvä, mutta minä aloitin toistakin
osaa yhf-aikaa — heitä painettiin vuorotellen — koska
olin sitäkin luvannut aikaisin valmiiksi.
Syksyllä v. 1827 loppui minulta paperi, jota olin
itse ostanut, luullessani sillä saavani sitä helpommalla
hinnalla, ja koska nyt piti samalta paperin-kauppiaalta
ostaa enemmän, niin ei ollutkaan hänellä enää sellaista.
Hän oli sillä välillä pois-myönyt kaikki tätä-laatuista
paperia, eikä löytynyt sellaista, sinistä, koko
kaupungissa ostoksi. Minä sain nyt vasta tietääkseni, että se
oli tuotettu Lessebon paperin-pajasta lähes Wexiön
kaupunkia Skånessa, ja ett’ei sellaista ollut saada ennen
kuin ensi keväillä, merta myöten. Mitäs minun nyt
piti tekemän! Pitikö minun vartoman siihen, vai
pitikö minun ottaa tois-laatuista valkoista paperia, joka
yksissä kirjoissa näyttää varsin rumalle?
Minä odotin aina Touko-kuuhun v. 1828,
toivoissani ennen syksyä kuitenkin saavani kirjani painetuksi.
Silla tavalla meni minulta kaiken talvi hukkaan. Kuin
tuli uutta paperia, niin silloin olin taas ilman rahatta, eikä
tässä rahatoin pääse mihinkään. Ne rahat, jotka
minun piti Suomesta saada, viipyivät yli aikansa; ja
olisin seisonut siinä, ell’en minä olisi saanut lainaksi
muutamilta täällä asuvilta maamiehUtä.
Sillä tavalla rupesi taas tämän kirjan painaminen.
Ett’ei pitänyt käydä näin bitaisesti, vaan jotta piti
joutua, painoitin minä häntä nyt kahdessa kirja-pajassa,
nimittäin toisen osan vanhalla paikalla, ja tätä
ensimmäistä Nordstedtin luona, Poikineen. Tässä
painaminen kävi muutamia viikkoja oikein uhosti, vaan tämä
paja oli asetettu varsin tietomus-opiston varaksi, —
sitä sain vasta silloin tietää. Opistolle tuli sitten niin
paljon allakoita ja muita tarpeellisia kirjoituksia
painettavaksi, jotka olisi pitänyt jo Juhannukseksi joutua
valmiiksi, että kaikkein muiden täytyi jäädä sipo-sillään.
Sillä lailla seisautettiin minua taas aina Elo-kuuhun,
jolloin taas aloitin. Siitä päivästä se on käynyt
solkenaan, ilman esteitä.
Mutta ei siinä kyllä! Vähäkös minulla oli
tekemistä näiden kuvien, piirroituksien ja soittamuksien
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
