Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laulurunous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
219
Ne ovat pikkusieviä »vanhan hyvän laadun» lauleloita Suonion ja
Topeliuksen malliin. Isänmaallisissa (esim. Keski-Suomen laulu,
Synnyinmaa, Tuhatjärvein maa y. m.) tuntuu selvää kaikua
Oksasesta ja Runebergista. Yleensä puuttuu Laineen runoista, niiden
%
muodollisesta taituruudesta huolimatta, syvempi teho, omaperäisyys
ja lennokkuus. Tämän puutteen tunteminen lienee pidättänytkin
Laineen enemmästä runokokoelmain julkaisemisesta. Laineen
kirjoit-Uma on myös kertomus Onnen vaiheet (1887). Hänen
suomennoksistaan mainittakoon vihkonen ruotsalaisen C. D. af Wirsénin
hengellisiä lauluja ja virsiä (»Kristilliset juhla- ja pyhäpäivät» 1891)
ja lavea kokoelma hartausvirsiä ja -lauluja (G. A. Hidénin kokoelma
»Rauhan säveliä» 1894).
Tähän ajanjaksoon kuuluvina voitaisiin mainita vielä muutamia
muitakin vakavia ja ihanteellismielisiä runovihkosien sepustajia, jotka
nuoruuden innostuksessa ovat runoille ruvenneet pian jälleen vaie-
takseen, mutta heidän kuten suureksi osaksi edellä mainittujenkin
%
runous on vain kalpeaa jälkikaikurunoutta eikä edes kielellisesti
tarpeeksi huoliteltua. Sen kirjallinen arvo on siis perin vähäinen.
Moni kyllä Oksasen, Suonion ja Erkon esimerkin rohkaisemana
yritteli lentämään, mutta runoratsun siivet olivat liian heikot oma*
varaisesti laulajaa kannattamaan. Samoinhan kävi useille
Päivärinnankin epigoneille.
Sen sijaan ansaitsee mainita muutamia vanhempia
savokarja-laisia ja pohjalaisia »albumi- ja kalenterirunoilijoita», joilla tuntuu
olleen todellinen runosuoni povessaan, vaikkapa siitä ei olekkaan
kovin runsaasti runoa herunut.
Nimimerkillä ae—ae runoili »Koittareen» y. m. säveltäjänäkin
tunnettu Rafael Laethén (synt. 1845, pankinjohtaja, kuoli 1898).
Hänen somissa runoissaan on sujuva, laulukelpoinen muoto ja hieno,
runollinen tunne, jonka pohjana on luonto, elämä ja lempi (esim.
Meren rannalla, Syystunteita).
Monta sievää runoa julkaisi »Koittaressa» nimimerkillä bs
nuorena kuollut Birger Ferdinand Salonen (alkup. nimeltä Savander,
synt. Savonlinnassa 1849, filos. kand. 1873, luonnontiedon opettaja,
kuoli 1881). Hänen runonsa ovat koruttomia, raikkaita ja
sujuvia, usein vahvasti humoristisia; monesta tuulahtaa virkeä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
