Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uudempi realismi ja »Nuori Suomi»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
112
jota Järnefelt Svenska Dagbladefin haastattelijalle kuuluu sanoneen
viimeisekseen, koska vasfedes muka aikoo kirjoittaa vain
näytelmiä, kajastaa alta sama ajatus maan, varsinkin viljelemättömän
maan kaikille kuulumisesta ja korvenraatajain häädöiltä
rauhoittamisesta. Muuten tämä omituisella raamattua tapailevalla
hiomattomalla tyylillä kirjoitettu romaani on epäilemättä Järnefeltin
ten-denssittömin ja objektiivisin teos, jossa entisajan hämäläiset
korven-raatajat ja kartanoherrat, Helsingin, varsinkin sen laitaosien elämä
viimeisten vuosikymmenien aikana, venäläiset
vallankumoukselliset suomalaisine aatetovereineen, routavuodet, suurlakko ja
Viaporin kapina vierivät kirjavina kuvina lukijan editse. Tässä
Järnefelt esiintyy milt’ei puhtaasti ulkokohtaisena kertojana ja kuvaajana.
Järnefeltin mielipiteet käyvät monissa tärkeissä kohdissa
perittyjä muotoja ja sovinnaisia katsantokantoja vastaan. Epäilemättä
hän jyrkkänä individualistina ei ota tarpeeksi huomioon olevia
tosi-oloja ja yleistä ihmisluonnetta, vaan elää romantikon
ihannemaail-moissa. Mutta se syvä, vakaumuksellinen elämäntunto ja totuuden
etsintä, joka puhuu hänen teoksistaan, viitaten kauas sellaiseen
ihanneaikaan, jolloin nykyinen »ihmiseläin» on sisäisesti kokonaan
uudistunut ja »enkelöitynyt», antaa hänen tuotteilleen vakavan
juhlallisuuden, voisipa milt’ei sanoa profeetallisen leiman. Ulkonaisesti
ne eivät ole erikoisen loisteliaita enemmän muodollisesti kuin
kielellisesti. Päinvastoin jonkinlainen tahallinen karuus ja
hiomattomuus on niille monesti luonteenomaista. Emme niissä tapaa
mutkikasta ja kiinteästi hallittua juonta, emme kauniita luonnonkuvauksia
tai hiuksenhienoja »tunnelmoimisia», emme juuri nimeksikään
huumoria; onpa kieliasukin monesti kankeahko jopa virheellinenkin. Mutta
niitä lämmittää syvällinen ihmistuntemus ja ihmisrakkaus sekä
miehekäs personallisuus, joka rohkeasti julistaa omaa totuuttansa.
Järnefeltin pääansio uusien, varsinkin pääkaupunkilaisten ja
korkeampaa sivistystä edustavien aihepiirien kirjallisuuteemme tuonnin ohella
onkin kai siinä, että hän ennen muita on kääntänyt huomion itse
ihmisen uudestiarvioimiseen ja antanut kirjallisuudellemme
aatteellisesti painavamman, yleisinhimillisemmän lisäpiirteen. — Hänen
teoksiaan on käännetty ruotsiksi ja venäjäksi, jopa muutamia
muillekin kielille.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
