Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
II
Sitten pitkät, pitkät ai’at on kuin haudan hiljaisuus,
Kuulen lyönnit svdänraukan, kunnes syntyy kuva uus:
Päivä vitkaan valkeneepi, valon valjun maahan luo,
Tuonottaista tanteretta katsastaa mun jälleen suo.
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan,
Vaikk’ on päivä vlähällä uinuu raukat untahan,
Kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää,
Kunnes lämpö Luojan silmän valppahimmat herättää.
Innoissansa jalkehille nää n\’t huutain kavahtaa,
Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa,
Hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen,
Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Päivä nousee taivahalle, kevätpäivä kultaisin,
— Oisko unta ikävintä taisto äsken ollutkin?
Unta kaikki miekan kalske, verivirrat vuolahat?
Koska kukkii tanterella tuossa ruusut ihanat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
