Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14
RUDYARD KIPLING
tielle. „Kuinka itsekäs sinä olet! Ajatteleppas mitä
minä olisin tuntenut, jos tuo hirveä esine olisi
tappanut sinutI Minä olen kyllä onneton nyt jo!"
„Miksi? Siksikö että sinun täytyy erota rouva
Jennettistä?"
„Ei."
„Minustako siis?"
Ei mitään vastausta pitkään aikaan. Dick ei
uskaltanut katsoa häneen. Poika tunsi, vaikk’ei hän
osannut sitä selittää itselleen, kuinka paljon nuo
edelliset neljä vuotta olivat olleet hänelle, ja sitä
syvemmin hän sen tunsi siksi, että hän ei osannut sanoin
lausua tunteitaan.
„En tiedä," sanoi Maisie. „Kai se niin on."
„Maisie, sinun täytyy tietää. Minä en sano
’kai’."
«Mennään kotiin," sanoi Maisie heikosti.
Mutta Dick ei aikonut peräytyä.
„Minä en osaa sanoa asioita," intti hän, „ja
minä olen niin pahoillani, että kiusasin Amommaa
silloin eräänä päivänä. Kaikki on nyt muuttunut,
Maisie, etkö sinä huomaa? Ja kyllä sinä olisit
voinut kertoa minulle, että aiot lähteä pois, ettei minun
olisi tarvinnut arvata sitä."
»Ethän sinä sitä arvannut. Minähän kerroin
sen sinulle. Voi, Dick, mitä hyötyä tuommoisesta
pahoittelemisesta on?"
„Ei mitään, mutta me olemme olleet yhdess^
niin monta vuotta, ja minä en ole tietänyt kuinka
paljon minä sinusta välitin."
„En minä usko että sinä koskaan olet
välittänyt."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
