Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
56
rudyabd kipling
ten hän ei tehnyt mitään työtä, kehui vaan
tiedoillaan, joita hän oli saanut Nilghailta."
»Kunnon vanha Nilghai! Hän on nykyään
kaupungissa lihavampana kuin koskaan. Hänen pitäisi
tulla tänne tänä iltana. Minä näen eroituksen hyvin
selvään silloisten ja nykyisten toveriesi välillä. Miksi
et pysynyt erilläsi noista maitoparroista? Syytä
itseäsi! Minä toivon, että se on saattanut mielesi
kuohuksiin."
»Eikä ole. Se on opettanut minulle mitä on
taide — pyhä taide."
»Sittenhän sinä olet todellakin oppinut jotain
minun poissaollessani. No mitä on taide?"
»Anna heille semmoista, jota he tuntevat, ja kun
olet antanut kerran, niin anna vielä uudestaan."
Dick veti esiin kankaan, joka oli ollut seinän
vieressä, lattialla.
»Tämä on todellista taidetta. Siitä tulee kuva
erääseen viikkolehteen. Minä annoin sille nimeksi
»viimeinen laukaus", ja se on maalattu pienen
akvarellin mukaan, jonka minä tein El Magbribin
edustalla. Minä houkuttelin viinalla mallini, kunnon
pyssyniekan, tänne. Sitten minä kestitsin häntä ja
koristin häntä ja kääntelin ja vääntelin häntä,
kunnes hän oli punakka, pörhötukkainen, hurja
tappelu-veikko, kypärä niskassa ja kuolonkauhu katseessaan,
ja verta tihkui esiin haavasta hänen niskassaan. Kuva
ei ollut kaunis, mutta siinä oli soturi ja siinä oli
kerrassa mies."
»Sanoppa se vielä kerran, vaatimaton
lapsukainen!"
Dick nauroi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
