- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
84

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

84

BUDYABD KIPLING

»Maisie on yksin Lontoossa punatukkaisen
impressionisti-tytön kanssa, jolla tietysti on ruuansulatus
kuin strutsilla. Niin on melkein kaikilla
punatukkaisilla. Maisie on sapekas pikku olento. He syövät
kuten yksinäiset naiset ainakin, — mitä tahansa
kotona ja teetä joka veroksi. Minä muistan millä lailla
taideoppilaat Pariisissa hoitivat ruokaansa. Hän voi
sairastua minä hetkenä tahansa, ja minä en voi häntä
auttaa. Huh! Tämä on tuhat kertaa hullumpaa
kuin jos olisi naimisissa".

Torpenhow tuli hämärissä atelieeriin ja katsoi
Dickiin silmät täynnä tuota korutonta rakkautta, joka
syntyy miesten kesken, kun he saavat vetää samaa
köyttä kauvan aikaa ja kun tapa ja tottumus ja
yhteiset huolet ovat heidät yhdistäneet. Se on
oivallista rakkautta, ja koska se sallii, jopa vaatiikin
riitaa’ ja syytöksiä ja mitä koruttominta suoruutta,
niin se ei kuole, vaan kasvaa yhä suuremmaksi
huolimatta sekä erosta että huonosta käytöksestä.

Dick oli ääneti ojennettuaan Torpenhow’lle
asuintoverien yhteisen piipun. Hän ajatteli Maisie’a
ja hänen mahdollisia huoliaan. Se oli aivan uutta
tuo, kun sai ajatella jotain muuta olentoa kuin
Tor-penhow’ta, joka saattoi ajatella itse puolestaan. Tässä
nyt oli jotain, johon hän saattoi käyttää rahojaan.
Hän voisi koristaa Maisien vallan barbarimaisesti
jalokivillä, — hän ostaisi paksun kultakoristeen tuon
pienen kaulan ympäri, rannerenkaita pyöreille
käsivarsille ja kalliita sormuksia kätösiin, — noihin
viileisiin, tyyniin, sormuksettomiin kätösiin, joita hän
oli puristanut omiinsa. Se oli hullu ajatus, sillä
Maisie ei ikinä sallisi hänen pistää ainoatakaan
sormusta hänen sormeensa ja hän nauraisi kaikille kulta-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0094.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free