Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
90
RUDYARD KIPLING
teli maalilla tahrattua pikku peukaloa albumin
lehdellä mutisten: »Kulta, oma kultani, välitätkö sinä
tuommoisesta? Heitä pois paperikoriin!"
»En, kunnes saan parempia," sanoi Maisie
sulkien kirjan.
Dick, jolla ei ollut hituistakaan kunnioitusta
yleisöä kohtaan, mutta sangen syvä halu suositella
tyttöä, esitti silloin vapaaehtoisesti ja hankkiakseen
Maisielle enemmän noita haluttuja
sanomaiehtileik-kauksia, että hän, Dick, maalaisi taulun ja Maisie
panisi nimensä sen laitaan.
»Se on lapsellista," sanoi Maisie, »enkä minä
olisi uskonut semmoista sinusta. Sen täytyy olla
minun omaa työtäni. Minun — minun — minun!"
»Mene sitten ja maalaa kauniita medaljongeja
rikkaiden olutpatruunain taloihin. Niitä sinä osaat
tehdä aivan tarpeeksi hyvin." Dick oli aivan
raivoissaan.
»Parempia kuin medaljongeja, Dick, minun
täytyy maalata", vastasi Maisie äänellä, joka muistutti
harmaasilmäisen pikku olennon rohkeata puhetta
rouva Jennettille. Dick olisi alentanut itsensä vallan
hirveästi, mutta se toinen tyttö astui sisään.
Seuraavana sunnuntaina Dick laski Maisien
jalkojen juureen lahjaksi penseleitä, jotka melkein
osasivat itsestään maalata ja värejä, joiden kestävyydestä
hän oli vakuutettu, ja hän osotti silmäänpistävätä
tarkkaavaisuutta käsillä olevalle työlle. M. m, hänen
täytyi selittää kantansa maalaustaiteeseen nähden.
Torperhow’n hiukset olisivat nousseet pystyyn, jos hän
olisi kuullut kuinka kaunopuheliaasti Dick saarnasi
hänen omaa taide-evankeliumiansa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
