Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
118
RUDYABD KIPLING
veätä, — ja se ei välitä sinun eikä minun
elämästäni eikä tauluista eikä muista, vaan ainoastaan
omasta työstään ja lemmestä. Tulel Minä opetan
sinua tekemään sangaree’ta, sitomaan riippumattoja,
ja — voi, tuhansia asioita, ja sinä saat itse nähdä,
mitä värit ovat, ja yhdessä me opimme, mitä
rakkaus on, ja sitten, sitten me ehkä voisimme tehdä
kunnon työtä."
„Miksi?" sanoi Maisie.
»Kuinka sinä voit tehdä mitään, ennenkuin olet
nähnyt kaikki, tai niin paljon kuin voit nähdä? Ja
paitsi sitä, armas, minä rakastan sinua. Tule minun
kanssani. Sinulla ei ole mitään tekemistä täällä,
sinä et kuulu tähän paikkaan. Sinä olet puoleksi
mustalainen, — sen näkee sinun kasvoistasi; ja minä,
— voi, aavan meren tuoksukin tekee minut
rauhattomaksi. Tule kanssani merten taa, ja ole
onnellinen!"
Hän oli noussut seisaalleen ja seisoi kanuunan
varjossa katsoen alas tyttöön. Lyhyt talvi-ilta oli
kulunut loppuun ja ennenkuin he tiesivätkään, oli
kuu jo kuvastumassa tyyneen mereen. Pitkät
hopea-viivat osottivat, missä kohovesi alkoi virrata
muta-rannikolle. Tuuli oli tyyntynyt, ja tuossa
täydellisessä hiljaisuudessa he kuulivat, kuinka aasi
pureskeli hallaista ruohoa muutaman sylen päässä heistä.
Etäältä kuutamon puolelta kuului hiljainen jyske,
aivan kuin tukahdettu rummun lyönti.
»Mitä se on?" sanoi Maisie äkkiä. »Se on kuin
sydämen tykytys. Mistä se kuuluu?"
Dickiä suututti niin tuo äkillinen kierähdys pois
hänen kysymyksestään, ettei hän uskaltanut puhua.
Ollen ääneti hänkin kuuli tuon jyskeen. Maisie kat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
