- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
148

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

] 148

BUDYARD KIPLING

lavat oli kaikki korjattu pois, ja se oli typö tyhjänä
nyt. Valoa tulvaili sisään pyöreistä ikkunareijistä,
— mitä kiusallisinta valoa maalaamiselle, kunnes
siihen tottui. Minulla ei ollut mitään tekemistä
viikkokausiin. Laivan merikartat olivat palasina ja kap
teeni ei uskaltanut laskea etelään päin, sillä hän
pelkäsi myrskyä. Siksi me kiersimme Seurasaaret
yksi-sitellen, ja minä laskeuduin alakannelle ja maalasin
tauluni vasemmalle puolen niin lähelle keulaa kuin
suinkin. Laivassa oli hiukan ruskeata väriä ja
vihreätä väriä, jota käytettiin veneisiin, ja mustaa väriä
rautakatuja varten. Muuta minulla ei ollut
käytettävänä."

»Muut matkustajat tietysti luulivat sinua
hupsuksi."

»Siellä ei ollut muita matkustajia, paitsi yksi.
ja se oli nainen. Mutta se antoi aiheen kuvaani."

»Minkä näköinen hän oli?" kysyi Torpenhovv.

»Hän oli jonkunmoinen
neekeri-juutalais-kubalai-nen, jolla oli vastaava siveellisyysmäärä. Hän ei
osannut lukea eikä kirjoittaa eikä tahtonutkaan, mutta
hänellä oli tapana tulla alas katsomaan, kun
maalailin, ja siitä taas kapteeni ei pitänyt, sillä hän maksoi
tuon naikkosen matkakustannukset, ja hänen täytyi
olla alituiseen komantosillalla."

»Jahah. Se mahtoi olla hauskaa."

»Se oli mitä ihanin aika. Ensiksikin me emme
koskaan tienneet milloin olisimme merenpohjassa, kun
sattui tuulemaan, ja tyyneellä säällä meillä oli
paratiisilliset olot. Nainen sekoitteli värejä minulle ja
puhui huonoa englannin kieltä, ja kapteeni hiipi alas
aina parin minuutin perästä, koska hän sanoi
pelkäävänsä tulipaloa. Me emme siis koskaan voineet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0158.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free