Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
156
RUDYABD KIPLING
„Elä puhu noin ylimalkaisesti," sanoi Nilghai.
«Ennenkuin sinä saavutat tuon asteen, ’viisi
kirjelip-pua päivässä’, olet varmaan läpikäynyt yhtä ja toista
ja käyttäytynyt sitä myöten. Parasta olisi poikaseni,
että sinä et ollenkaan ryhtyisi sellaisiin hommiin."
«Ei olisi minun pitänyt mennä merta lähelle,"
sanoi Dick, koettaen hiukan levottomana kääntää
keskustelua toisaalle. «Ja sinun ei olisi pitänyt laulaa."
«Meri ei lähetä sinulle viittä kirjelippua
päivässä," sanoi Nilghai.
. „Ei, mutta minä olen kumminkin pahasti kiinni.
Meri on tungetteleva vanha noita, ja minua
harmittaa, että koskaan tapasin sen. Miksi minä en
syntynyt ja kasvanut ja kuollut jossakin takuuksien
takana?"
„Kuuleppas kuinka hän herjaa ensimmäistä
lem-peään! Minkä ihmeen tähden sinä et voisi kuunnella
sen kutsua?" sanoi Torpenhow.
Ennenkuin Dick ennätti vastata, korotti Nilghai
äänensä ja kajahutti niin että ikkunat tärisivät laulun
„miehet meren," joka alkaa, kuten kaikki tietävät:
„Meri on paha vanha eukko," ja kahdeksan sangen
totta puhuvan säkeen jälkeen loppuu refrengiin,
joka on hidas ja kaliseva kuin kinnunki, aluksen
soluessa vasten tahtoaan karille, missä miehet
hikoilevat ja ponnistelevat karkealla pohjasoralla.
«Kantajamme armaimpamme!
Meri armaampi on!
Se kun kutsuvi, syömet se kietoelee"
Miehet meren ne lausui.
Nilghai lauloi tämän värssyn kahdesti, kavaluus
mielessä, sillä hän tahtoi että Dick kuuntelisi. Mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
