Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA
163’
»Minä olen keventänyt mieltäni, kuuletko
Binkie, höyhenturpainen Binkie." Dick nosti vihaisen
Binkien syliinsä ja pudisteli sitä varovasti. »Panivat
sinut säkkiin, Binkie raukka, ja antoivat sinun olla
sokkosilla, ilman mitään syytä. Ja se on loukannut
sinun pikku tunteitasi. Sic völo, sic jubeo, stet pro
ratione voluntas, mutta elä aivastele minulle, vaikka
puhunkin latinaa. Hyvää yötä."
Hän läksi pois huoneesta.
»Tuo oli selvään sinulle aijottu," sanoi Nilghai.
»Sanoinhan sinulle, että oli toivotonta sekaantua
hänen asioihinsa. Hän ei ole hyvillään siitä."
»Hän pitäisi hirveätä melua, ellei hän olisi siitä
tyytyväinen. En ymmärrä koko asiata. Hänessä on
matkakuume, mutta hän ei tahdo lähteä. Toivon
vain, ettei semmoista päivää koittaisi, jolloin hänen
täytyy lähteä, vaikk’ei hän tahtoisi," sanoi Torpenhow.
Omassa huoneessaan Dick koetti selvitellä erästä
kysymystä itsellen. Se oli: oliko koko maailma ja
kaikki mitä siinä oli sen arvoinen kuin eräs kolmen
pencen kappale Thamesin pohjassa.
»Se tuli siitä, että näin meren, ja minä olen
raukka, kun tuota ajattelen," arveli hän. »Mutta
lempiviikkoja vietämme sillä matkalla — hiukan
toisella tavalla tosin ... en käsittänyt että meri oli niin
voimakas. En tuntenut sitä niin paljon ollessani
Maisien kanssa. Nuo kirotut laulut sen vaikuttivat.
Nyt hän alkaa taas."
Mutta se olikin vain Herrickin serenaadi
Julialle, jota Nilghai lauloi, ja ennenkuin se loppui
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
