Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
168
„Sinä et ymmärrä," sanoi Maisie. Minä luulen
voivani sen tehdä."
Taas alkoi punatukkaisen tytön ääni Dickin
takana:
Pettyneenäkin hän vielä työtä tekee,
Masentuneena yhä jatkaa työtään
Tarmokkaimman tahdon tukemana.
Käsi muovailee ja aivot miettii,
Kaikki surunsakin työksi muuttuu.’
Minä arvaan, etlä Maisie aikoo ikuistuttaa itsensä
tuossa kuvassa."
«Istuen hyljätyistä tauluista rakennetulla
valtaistuimella. Ei, kultaseni. Tuo aihe itse on minua
viehättänyt. — Tietysti sinä et välitä fantasiapäistä,
Dick. En usko, että voisit maalata niitä. Sinä
rakastat verta ja luita."
«Tuo on suoranainen yllytys kilpailuun. Jos
sinä voit tehdä Melankolian, joka on parempi kuin
jonkunmoinen surkean näköinen naisen pää, niin
voin minä tehdä vielä paremman; ja minä sen
teenkin. Mitä sinä tiedät melankoliasta?" Dick oli
varmasti vakuutettu siitä, että hän oli maistanut
kolme-neljättä osaa koko maailman suruista.
«Hän oli nainen." sanoi Maisie, «ja hän kärsi
paljon — kunnes hän ei voinut kärsiä enempää.
Sitten hän rupesi nauramaan kaikelle, ja silloin minä
hänet maalasin ja lähetin Salongiin."
Punatukkainen tyttö nousi ylös ja poistui
huoneesta nauraen.
Dick katsoi Maisien silmiin nöyrästi ja
toivottomasti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
