Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
174
Kuinka sinä uskalsit ottaa tuon suudelman häneltä?
Voi, Maisie, mennään alas naisten salongiin. Minä voin
pahoin — äärettömän pahoin."
»Emmehän ole vielä aavalla merellä. Mene
alas, kultaseni, minä jään tänne. En pidä tuosta
höyrykoneen hajusta . . . Dick parka! Hän ansaitsi
yhden — yhden ainoan. Mutta en luullut, että hän
saattaisi säikähdyttää minua niin."
Dick saapui kaupunkiin juuri toisen aamiaisen
aikaan seuraavana päivänä sähköitettyään siitä
edeltäkäsin. Hänen harmikseen oli pöydällä atelieerissä
ainoastaan tyhjät lautaset. Hän korotti äänensä kuin
karhu sadussa, ja Torpenhow astui sisään hyvin
syyllisen näköisenä.
„Hst!" sanoi hän. »Elä melua noin hirveästi.
Minä otin sinun aamiaisesi. Tulehan huoneeseeni,
niin näytän sulle miksi."
Dick seisahtui hämmästyneenä kynnykselle, sillä
Torpenhow’n sohvalla makasi tyttö nukuksissa
hengittäen raskaasti. Pieni, halpa merimieshattu, sinisen
ja valkoisen kirjava puku, joka olisi sopinut
paremmin kesäkuulle kuin helmikuulle ja jonka helmat
olivat tahraantuneet, valenahalla reunustettu takki,
repeytynyt hihasaumoista, kahden shillingin
sateenvarjo ja ennen kaikkia kiiltokärkisten kenkien surkea
ulkoasu selitti kaikki.
»Ohhoh, veikkoseni, tuo on paha juttu! Sinun
ei pitäisi hilata tuollaisia tänne. Ne varastelevat
tavaroita mennessään."
»Myönnän että tämä näyttää pahalta, mutta
minun piti juuri astua kotiin aamiaisen jälkeen, niin
näin hänen hoipertelevan porstuaan. Luulin hänen
olevan humalassa, mutta se olikin heikkoutta. En
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
