Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
192
budyabd kipling.
melkein kahtia. Eiisi hetkenä mies ei tuntenut
mitään tuskaa. Katsellen alas hän näki elonnesteensä
vuotavan pois. Hänen kasvojensa nolo hämmästys
oli niin koomillinen, että sekä Diek että Torpenhow,
läähättäen ja puolinäännyksissä tappelun jälkeen,
olivat hervottomasti ja ääneen nauraneet sille, ja
näytti siltä kuin mies itse olisi tahtonut nauruun
yhtyä, mutta juuri kun hän avasi huulensa tylsään
hymyyn, valtasi kuolon tuska hänet, ja hän vaipui
mörähtäen heidän jalkoihinsa.
Dick nauroi vielä muistaessaan tuota kauhua.
Se oli aivan samanlainen kuin hänen oma
kohtalonsa.
»Mutta minulle on myönnetty hiukan pitempi
aika", sanoi hän. Hän astui edes takaisin huoneessa,
ensin, hiljaa, mutta sitten pelvon kiivailla askeleilla.
Oli kuin musta varjo olisi seisonut hänen takanaan
kiihoittaen häntä menemään eteenpäin. Hänen
silmiensä edessä leijaili palloja ja pilkkuja.
»Meidän täytyy tyyntyä, Binkie, meidän täytyy
tyyntyä." Hän puhui ääneensä haihduttaakseen
mieltään. »Tämä ei ole lystiä. Mitä meidän on tehtävä?
Jotain meidän täytyy tehdä. Aikamme on lyhyt. En
olisi voinut uskoa tätä tänä aamuna, mutta nyt ovat
asiat muuttuneet. Binkie, missä Moses oli valon
kadotessa?"
Binkie hymyili niin että suu venyi korvasta
korvaan, kuten hyvin kasvatetun rottakoiran sopi,
mutta ei virkkanut mitään.
»Jos aikaa ja maailmaa olisi kylliksi, Binkie,
niin eihän tämä saamattomuus olisi vaarallista . . .
Mutta minä kuulen aina takanani — »Hän pyyhki
otsaansa, joka oli epämiellyttävän kostea. »Mitä voin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
