Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
valon sadöte9sa
mutta samassa jotain katkesi hänen ohimoissaan aivan
kun liiaksi jännitetty jousi, tuo kimalteleva torni
hajosi ja hän seisoi ypö yksin pimeässä yössä.
»Minä panen maata. Huone on niin pimeä.
Minäpä sytytän lampun ja menen katsomaan miltä
Melankolia näyttää. Nythän pitäisi olla kuutamo."
Se oli silloin kun Torpenhow kuuli nimeänsä
huudettavan äänellä, jota hän ei tuntenut — äänellä,
jossa värisi kuolon kauhu.
»Hän on mennyt katsomaan taulua," oli
Tor-penhow’n ensimmäinen ajatus kiirehtiessään
makuuhuoneeseen, jossa hän löysi Dickin istumassa ja
viuhtomassa ilmaa käsillään.
»Torp! Torp! Missä sinä olet? Herran tähden,
tule luokseni!"
»Mikä on hätänä?"
Dick tarttui hänen olkapäihinsä. »Hätänä!
Olen maannut täällä tuntikausia pimeässä, ja sinä et
kuullut minua. Torp, vanha veikko, elä mene pois.
Minä olen aivan pimeässä. Kuuletko, pimeässä 1"
Torpenhovv piti kynttilää jalan päässä Dickin
silmistä, mutta ne eivät nähneet enää mitään valoa.
Hän sytytti kaasun, ja Dick kuuli kuinka liekki
lehahti palamaan. Hänen" sormensa puristivat
ToTpen-how’n olkapäätä, niin että Torpenhovv huudahti.
»Elä jätä minua. Ethän jätä minua yksin nyt,
ethän? En voi nähdä. Etkö sinä ymmärrä? Kaikki
on mustaa — aivan mustaa — ja minusta tuntuu
kuin putoaisin kaiken läpi."
»Onko nyt parempi?" Torpenhovv kiersi
käsivartensa Dickin ympäri ja alkoi hiljaa huojuttaa
häntä edes takaisin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
