Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
214
sinkaan, jos saisin nähdä ne edes minuutin! — edes
puoli minuuttia!"
Hän saattoi kuulla sotilaiden liikkeen aivan
vieressään, hän kuuli kuinka hihna soittajan olkapäällä
vedettiin lujempaan, hänen nostaessaan isoa rumpua
maasta.
»Hän kohottaa rumpupalikkaa," kuiskasi
Tor-penhow.
»Kyllä tiedän. Kyllä minä nuo asiat tiedän.
Kuka ne tietäisi, ellen minä? Hst!"
Rumpukapulat iskivät jymisten rumpuun ja
miehet juoksivat eteenpäin musiikin soittaessa. Dick
tunsi ilman vedon kasvoissaan, joukon liikkuessa,
hän kuuli jalkojen kopinan ja patruunataskujen
hankaantumisen vöihin. Iso rumpu jyskytti yhä
nuot-tiaan. Se oli nopeatahtinen varietee-laulun refrengi:
Ja komea poika se olla pitää
Ja suurta sukua kanssa!
Ja illalla kotiin sen tulla pitää
Sydän lempeä tulvillansa!
Hän tietäköön myös kuinka lempiä pitää
Ja suudelmat suukolle panna!
Ja jos häll’ on rikkautta, rakkautta,
Ei tää tyttö rukkasia anna.
»No, mitä nyt?" sanoi Torpenhow, huomatessaan
että Dickin pää painui alas, kun rykmentin viimeinen
mies oli poistunut.
»Ei mitään. Olen vaan hiukan väsähtänyt —
ei muuta. Vie minut kotiin, Torp. Miksi toitkaan
minut tänne?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
