Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
216 budyabd kipling.
Nilghai istui lihavana, rehoittavana ja
riidanhaluisena Torpenhow’n huoneessa. Hänen takanaan istui
Keneu, suuri Sotakotka, ja heidän välillään oli iso
kartta, koristettu musta- ja valkonuppisilla neuloilla.
»Minä olin väärässä Balkaniin nähden," sanoi
Nilghai, »mutta tässä asiassa minä en ole väärässä.
Koko työmme Etelä-Sudanissa on tehtävä uudestaan
taas. Yleisö ei tietysti välitä siitä, mutta valtio
välittää, ja se tekee valmistuksiaan hiljaisuudessa. Sinä
tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin."
»Muistan kuinka ihmiset kirosivat meitä, kun
joukkomme poistuivat Omdurmanista. Tuon piti
uudistua ennemmin tai myöhemmin. Mutta minä
en voi lähteä mukaan," sanoi Torpenhow. Hän osotti
avonaiseen oveen päin. Yö oli polttavan lämmin.
»Voitteko moittia minua?"
Keneu murisi jotain piipulleen aivan kuin suuri,
tyytyväinen kissa.
»En moiti sinua ollenkaan. Sinä olet
tavattoman hyväsydäminen, sen tiedän, mutta jokaisen
miehen — sinunkin, Torp, — täytyy myöskin ajatella
työtään. Tiedän kuinka julmalta se kuuluu, kun
sanon että Dick on mennyttä kalua — masentunut
- gastados, loppuun kulunut, mennyt pilalle.
Hänellä on hiukan omaisuutta. Hän ei tule näkemään
nälkää, ja sinä et voi menettää elämääsi hänen
tähtensä. Ajattele mainettasi."
»Dickin maine oli viisi kertaa suurempi kuin
minun ja sinun yhteensä."
»Se tuli siitä, että hän piirsi niinensä kaikkeen,
jonka hän teki. Se on nyt kaikki, lopussa. Sinun
pitää olla valmis lähtemään ulos. Sinä voit it$e
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
