Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
220 Rudyard kipling.
»Niin on — paha kyllä! Yoinhan koettaa. En
voi ymmärtää että täysijärkinen nainen antaisi
rukkaset Dickille".
»Puhu siitä tuon tytön kanssa. Minä olen
nähnyt, kuinka sinä osasit houkutella vihaisen
Mahdi-naisen antamaan sinulle taateleita. Tämä ei ole
läheskään niin vaikeata. Olisi paras ett’et enää olisi
täällä huomis-iltana, sillä Nilghai ja minä olemme
silloin isäntiä täällä. Käskysi kuulit. Tottele."
»Dick," sanoi Torpenhow seuraavana aamuna,
»voinko auttaa sinua jollakin?"
»Et! Jätä minut yksin, Kuinka usein minun
täytyy sanoa sinulle, että olen sokea?"
»Enkö voisi tuoda sulle mitään?"
»Et. Vie nuo kirotut narisevat saappaasi pois."
»Poika parka!" sanoi Torpenhovv itsekseen.
»Olen varmaan kiusannut hänen hermojaan sangen
paljon viime aikoina. Hän tarvitsee helläkätisemmän
hoitajan." Ääneensä hän lisäsi: »Hyvä on. Koska
sinä olet niin itsenäinen, lähden pois neljäksi tai
viideksi päiväksi. Sanohan edes hyvästi. Talonhoitaja
pitää huolta sinusta, ja Keneu tulee asumaan minun
huoneissani."
Dickin kasvot kävivät surullisiksi. »Ethän viivy
viikkoa kauvemmin? Kyllä tiedän kuinka
kiukkuinen olen, mutta en tule toimeen ilman sinua."
»Etkö? Kohta sinun täytyy tulla toimeen ilman
minua, ja olet iloinenkin, kun olen poissa."
Dick hapuroi takaisin suureen tuoliinsa,
mietiskellen mitä tuo kaikki merkitsi. Hän ei tahtonut
talonhoitajan apua, ja kumminkin Torpenhow’n
alituinen hellyys kiusasi häntä. Hän ei itsekään tiennyt
mitä hän tahtoi. Pimeys ei haihtunut, ja Maisien
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
