Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
valon kadotessa 16
oli tullut joku vieras olento, jota Maisie tuskin
saattoi tuntea, kunnes hän rupesi puhumaan.
«Kuka pyytää sinulta mitään, Maisie?
Sanoinhan sinulle kuinka asia on. Miksi siis valittelet?
Elä toki itke noin, se ei todellakaan ansaitse
itkemistä."
«Sinä et tiedä, kuinka inhoan itseäni. Voi,
Dick, auta minua — auta minua!" Hän" ei enää
ollenkaan voinut hillitä kyyneleitään, ja mies kävi
levottomaksi hänen tilastaan. Hän hapuroi eteenpäin
ja kiersi käsivartensa tytön ympärille, ja Maisien pää
vaipui hänen olalleen.
„Tyynny, armas, tyynny! Elä itke. Olet aivan
oikeassa. Sinulla ei ole syytä moittia itseäsi — ei
koskaan ole ollut. Matka on hiukan rasittanut sinua,
ja luultavasti et ole syönyt aamiaistakaan. Mikä peto
Torpenhow oli, kjm toi sinut tänne."
«Minä tahdoin tulla. Minä todellakin itse
tahdoin," intti Maisie.
«No niin. Ja nyt olet tullut ja nähnyt, ja minä
olen — äärettömän kiitollinen. Kun tyynnyt hiukan,
täytyy sinun lähteä ja hankkia jotain syötävää
itsellesi. Millainen matka sinulla oli?"
Maisie itki nyt tyyneemmin, sillä ensimmäisen
kerran elämässään hänestä tuntui hyvältä nojata
johonkin. Dick taputti häntä olkapäälle hellästi,
mutta kömpelösti, sillä hän ei ollut aivan varma siitä,
missä olkapää oli.
Vihdoin Maisie vetäytyi pois Dickin syleilystä
ja odotti vavisten ja onnettomana. Dick astui
ikkunan luo, niin että koko huoneen leveys oli heidän
välillään sillä hän tahtoi hiukan tyynnyttää myrskyä
rinnassaan.
18
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
