- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
243

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Valon kadotessa

kurkkuaan. Mutta Dickin tähden — tarkoittakoonpa
tuo mieletön sotku mitä tahansa — hän ei saanut
näyttää mitään. Kyyneleet olivat tukahduttaa hänen
ääneen kun hän vastasi tuijottaen töhräykseen:

„Voi, Dick, se on hyvä!"

Dick kuuli pienen hermostuneen nyyhkytyksen,
ja piti sitä ihailun merkkinä.

.Etkö tahtoisi sitä siis? Lähetän sen sinun
kotiisi, jos tahdot."

»Minäkö? Niin — kiitos. Ha! haa!"

Ellei hän nyt heti pakenisi, tappaisi nauru
hänet, nauru, joka oli pahempi kuin kyyneleet.

Hän kääntyi pois ja juoksi melkein tukehtuen
ja sokeana kyynelistä alas tyhjiä portaita, hakien
pakopaikkaa vaunussa, jolla hän kiirehti asuntoonsa
toisella puolen puistoa. Siellä hän istui melkein
tyhjässä vierashuoneessa ja ajatteli Dickiä, joka oli sokea
ja hyödytön elämänsä loppuun asti, ja itseään, joka
näki. Kaiken suuren häpeän ja nöyryytyksen ohessa
hän pelkäsi punatukkaisen tytön kylmää raivoa
kotiin palatessaan. Maisie ei koskaan ennen ollut
pelännyt toveriaan. Ja hän ei ymmärtänyt kuinka hän
halveksi itseään, ennen kuin hän huomasi sanovansa;
»Mutta eihän Dick pyytänytkään minua."

Tähän loppuu tarina Maisiesta.

Dickiä odotti kipeämpi kidutus. Hän ei voinut
ensin ymmärtää että Maisie, jonka hän oli käskenyt
pois, oli mennyt sanomatta sanaakaan jäähyväisiksi.
Hän oli raivoissaan Torpenhow’Ue, joka oli tuottanut
hänelle tämän nöyryytyksen ja häirinnyt hänen
kurjaa lepoaan. Sitten tuli taas hänen synkkä tuntinsa
ja hän oli yksin itsensä kanssa ja sai koettaa hakea

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0253.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free