Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
vatotf kadotessa
247
Dick mietti hetkisen vakavasti tuota esitystä.
»Ei, kiitos. Minun päätäni kivistää nyt jo."
»Siveä lapsukainen! Siinä näkee kuinka
vaarallisia mielenliikutukset ovat nuorisolle. Onnea, onnea,
Dick! Minä olin myöskin liitossa edistääkseni sinun
ajallista menestystäsi!"
»Mene hiiteen ja — oh — lähetä Binkie tänne."
Pikku koira astui sisään keveästi sipsuttaen,
äärettömän ylpeänä siitä, että se oli ollut niin
huomattu sinä iltana. Se oli laulanut mukana kaikissa
kuoroissa. Mutta tuskin se oli astunut atelieerin
seinien sisään, niin se huomasi että täällä ei sopinut
heilutella häntää ja asettui hiljaa Dickin polvelle
istuen siinä kunnes tuli aika mennä levolle. Sitten
se meni maata yhdessä Dickin kanssa, joka laski kaikki
kellon lyönnit ja nousi aamulla, pää kiusallisen selvänä,
vastaanottamaan Torpenhow’n juhlallisempia
onnitteluja sekä kertomuksia viime yön hurjistelemisesta.
»Sinä et näytä kovin onnelliselta ollaksesi vasta
kihloihin mennyt mies," sanoi Torpenhow.
»Vähätpä siitä — se on oma asiani. Kaikki on
hyvin. Lähdetkö todellakin?"
»Lähden. Vanhan Eteläisen Syndikaatin
palve-velukseen, kuten ennenkin. He sähköttivät ja
tarjosivat paremmat ehdot kuin ennen."
»Milloin lähdet?"
„Ylihuomenna — Brindisiin."
„Jumalan kiitos!" Dick puhui sydämensä
pohjasta.
„Hm! Tuo ei ole juuri kovin mielyttävä tapa
sanoa, kuinka tyytyväinen olet päästessäsi rauhaan
minusta. Mutta sinun asemassasi olevat miehet
saavat olla hiukan itsekkäitä,"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
