Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
248
rttdyard kipling
»En tarkoittanut sitä. Etkö tahtoisi nostaa
minulle pankista sata puntaa ennenkuin lähdet?"
„Se on kovin pieni summa talouden
rakentamista varten."
»Oh, se on vain — hääkustannuksiin."
Torpenhovv toi hänelle rahat, laski ne viisissä
ja kymmenissä punnissa ja asetti ne huolellisesti
kirjoituspöydän laatikkoon.
»Nyt minun tietysti täytyy kuunnella hänen
ylistysvirsiään tytöstä kunnes lähden. Taivas
auttakoon meitä olemaan kärsivällisiä miestä kohtaan,
joka on rakastanut."
Mutta Dick ei sanonut sanaakaan Maisiesta eikä
naimisista. Hän riippui Torpenhow’n ovessa koko
ajan, kun viimeksi mainittu asetteli kokoon
tavaroitaan, ja kyseli tulevasta sotaretkestä. Torpenhow
rupesi vihdoin tuskastumaan.
»Sinä olet salaperäinen olento, Dickie, joka
nie-let oman savusi, eikö niin?" hän sanoi viimeisenä
iltana.
»Niin — niinpä luulen. Mutta, ohimennen,
kuinka kauvan luulet tämän sodan kestävän?"
»Päiviä, viikkoja tai kuukausia. Sitä on
mahdoton sanoa. Ehkäpä vuosiakin."
»Toivoisin pääseväni mukaan."
»Hyvä Jumala! Sinä olet todellakin mitä
omituisin olento! Eikö sinun päähäsi koskaan ole
juolahtanut, että olet menossa naimisiin — kiitos siitä
minulle?"
»Tietysti, tietysti. Minä olen menossa naimisiin
— niin olen. Menossa naimisiin. Olen äärettömän
kiitollinen sinulle. Enkö ole sanonut sitä sinulle?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
