- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
271

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

valon kadotussa

Hän on siis saapa kaikki, mitä hän tahtoo siitä
hyvästä, että hän tulee tervehtimään minua ja
puhelemaan kanssani." Hän hieroi äsken ajettua leukaansa
ja alkoi miettiä että ehkä Bessie ei tulisikaan. „Minä
taisin näyttää aika rahjukselta," mietti hän. »Eihän
minulla ollut mitään syytä näyttää muulta. Tiesin
kyllä, että ruoka tippui vaatteilleni, mutta mitä minä
siitä välitin. Olisi julmaa, ellei hän tulisi. Hänen
täytyy tulla. Maisie tuli kerran, ja siinä oli kyllin
hänelle. Hän oli aivan oikeassa. Hänellä oli työnsä
tehtävänä. Tällä toisella olennolla ei ole muuta
teh-tävätä kuin vetää korkkeja olutpulloilta, ellei hän ehkä
ole viekotellut jotain nuorta miestä seuralaisekseen.
Jospa hän pettäisi minut jonkun katujätkän vuoksi!
Kylläpä tässä vaivutaan yhä alemmaksi ja
alemmaksi!"

Ääni hänen sisässään huusi kovaa, että tuo puuha
tulisi koskemaan kipeämmin kuin mikään muu. Se
johtaisi mieleen kaikenlaisia asioita ja kuvitteluja ja
kiduttaisi vihdoin hulluksi miehen.

»Tiedän, tiedän kaiken tuon!" huusi Dick,
väännellen käsiään epätoivoisena, »mutta taivaan nimessä,
eikö sokea raukka ikinä saa muulla tavalla nauttia
elämästä kuin syömällä kolme veroa päivässä ja pitä
mällä likaisia vaatteita? Toivon, että hän palaa!"

Aikaisin iltapäivällä hän tuli, sillä hänellä ei
sattunut juuri silloin olemaan mitään nuorta miestä
estämässä, ja hän mietti aineellisia etuja, jotka
tuottaisivat hänelle tilaisuuden elää laiskana koko lopun
ikänsä.

»Tuskin olisin tuntenut teitä," sanoi hän
hyväksyvästi. »Nyt te olette aivan samannäköinen kuin
ennenkin — herrasmies, joka on ylpeä itsestään."

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0281.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free