Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lukijalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6
mistä Ruotsista ja liittämistä Venäjään; päätekohdaksi
tarjoutuu kuin itsestään kansamme itsenäistyminen.
Routavuosien jälkeinen aika on kuitenkin vielä siksi lähellä, että
on ollut syytä supistaa esitys siitä muutamiin viittauksiin.
Käsittelemämme vuosisata on siis ajassa hyvin läheinen.
Se on kansamme nykyisille kohtaloille erittäin
merkityksellinen. Kun tutustumme perusteellisesti puheena olevan
ajanjakson virtauksiin, mielialoihin ja tapauksiin, silloin alkavat
meille selvetä ja kirkastua nykyiset olomme ja elämämme ja
valjeta se suunta, johon tämän polven tulee ponnistaa.
Kun tavallisessa puheessa käytämme sanaa »herääminen»,
tarkoitamme unesta tai unenkaltaisesta tilasta
valveutumista. Suomen kansallinen herääminen oli kokonaisen kansan
valveutumista unenkaltaisesta olotilasta. Kuusi-,
seitsemän-sataa vuotta aikaisemmin Suomen kansa oli ollut
kansallisesti niin valveilla, että se sitkeästi ja urheasti taisteli idästä
ja lännestä päällekäyviä vieraita kansoja vastaan. Se varjeli
vapauttaan ja puolusti oikeuttaan itse järjestää ja hoitaa
asiansa, oikeutta olla itse isäntä omassa maassaan. Suuri
ylivoima sen silloin voitti, kun kansan puolustuskykyä vielä
heikensivät kehittymättömät valtiolliset olot: Suomen eri
heimot eivät kyllin kiinteästi olleet liittyneet yhteen, vaan
päinvastoin usein keskenäänkin kahakoivat. Vieras valta,
vieraat käskijät, oudot isännät tulivat maahan. Vähitellen,
vuosisatojen kuluessa, monin eri keinoin ja monien kovien
kohtaloiden jälkeen oli Suomen kansa saatu kansallisesti
melkein tajuttomaksi. Melkein täydellisesti oli unohdettu
itsenäisyyden aika, oli totuttu vieraiden komentoon.
Kun 1800-luvun alussa venäläiset valloittivat Suomen ja
liittivät sen omaan valtakuntaansa, näyttää se tavallaan
lisänneen sitä vaistomaisesti omaksuttua käsitystä, että kansamme
ei voi omin neuvoin tulla toimeen kansojen suuressa
kilpailussa. Kuin hiipivä syöpätauti tunkeutui kansaamme
käsitys, että meille on mahdollista elää vain Venäjän valtiomahdin
turvissa ja ruotsinkielen ja sivistyksen varjossa. Kansallinen
huonommuudentunne oli tunkeutunut kaikkiin kerroksiin,
ja kansallinen alennustila oli hyvin syvä. Ei näyttänyt enää
olevan kovinkaan kaukana aika, jolloin suomalaisista
kansana ei voisi puhua. Mutta sitten tapahtuu herääminen. Se
on kuin kevään tulo pitkän talven jälkeen, nälkävuoden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
