Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48
Moni pudisti näille silloisissa oloissa rohkeille ajatuksille
päätänsä. Mutta oli niitäkin, jotka Arwidssonia innokkaasti
kannattivat. Lehtori Erik Kustaa Ehrström
hänen lehdessään esitti samanlaisia ajatuksia: säätyläisten
tuli suomalaistua, suomenkieli oli otettava oppiaineeksi
kouluissa »ensi syksystä», suomenkielen professorin virka oli
perustettava y. m.
Arwidsson luotti keisari Aleksanterin vapaamielisyyteen.
Hän oli hänet kerran tavannut, v. 1819 Iisalmen pappilassa,
minne keisari poikkesi matkallaan Kajaaniin. Pappilaan
kokoontuneen yleisön joukossa — E. Nervander kertoo —
keisaria erikoisesti kiinnosti eräs 28-vuotias mies, joka oli
Arwidsson. Kysyttyään kuka hän oli, keisari sai kuulla, että
tämä nuori mies oli näillä laulurikkailla seuduilla keräämässä
kansanrunoja. Kohta keisari antautui puheisiin hänen
kanssansa ja lopuksi lausui toivovansa saada nähdä hänet Turussa.
Jälkeenpäin keisari hänestä vaikutelmanaan lausui: »Hän
on hyvin miellyttävä nuori mies.»
Keisarin pappilasta lähdettyä Arwidssonia onniteltiin
sen huomion johdosta, minkä hän oli saanut keisarilta
osakseen. »Kas niin, nyt on onnesi varma», oli muuan lausunut.
Mutta nuori maisteri, kuten nuoret niin usein, tahtoi
korostaa vapauden ja riippumattomuudentunnettaan ja
vastasi: »En ole onnenonkija. Muutoin kyllä olisin Turussa,
kun keisari sinne saapuu, mutta nyt aion joutua sinne vasta
myöhemmin.» Niin hän tekikin. Turussa keisari muisti
nuoren runojen kerääjän ja ihmetteli suuresti, kun ei häntä
tavannut.
Kohtaamisestaan keisarin kanssa Arwidsson hiukkasta
myöhemmin kirjoitti: »Hän [keisari] uudisti usein
keskustelun kanssani ja se tapahtui matkani tarkoituksen johdosta.
Hänen perin armollinen ja ylen alentuvainen olemuksensa
ja hänen viehättävä persoonansa lumosi kaikki suomalaiset.
Nyt pelkään, että kaikki talonpojatkin ovat sieluineen
ruumiineen irti Ruotsista. Häntä ei voi nähdä rakastamatta
häntä, ja se, joka on ihastumatta puhellut hänen kanssaan,
ei ole ihminen.»
Arwidsson joutui pian hallituksen epäsuosioon ja sen
vainoomaksi. Syksyllä 1821 lakkautettiin hänen lehtensä.
Sen jälkeen hän jatkoi kirjailijatointaan entiseen henkeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
