Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
58
laki». Tämän välikohtauksen jälkeen vala luettiin loppuun.
Senaatin enemmistö taipui Zakrevskin tahtoon.
Mutta tämä vala jäi merkityksettömäksi, kun Konstantin
luopui kruunusta. Heti Nikolain astuttua valtaistuimelle
Rehbinder, Suomen asiain esittelijä Pietarissa, riensi
hankkimaan häneltä allekirjoitusta hallitsijavakuutukseen, jossa
Suomen oikeudet avoimesti tunnustettiin. Kerrotaan, että
keisari halusi siitä jotakin tinkiä. »Majesteetti, kaikki tai ei
mitään», sanotaan Rehbinderin huomauttaneen, minkä
jälkeen Nikolai piirsi nimensä asiakirjaan, jolla hän tunnusti
edeltäjänsä Suomelle antamat lupaukset sitoviksi. Tämän
jälkeen maassamme vannottiin uusi lakimme
mukainen-uskollisuudenvala.
Zakrevski oli toistamiseen joutunut tappiolle. Mutta hän
saattoi ajatella: vasta parempi onni. Eikä hän siinä
erehtynytkään. Hänellä oli puolellaan keisari Nikolain suosio ja täysi
luottamus. Sen avulla hän saattoi suorittaa maallemme
vahingollisia hallintotoimia.
Suomen asiain komitea Pietarissa oli Zakrevskille
vastenmielinen. Nähtävästi hänen esityksestään se lakkautettiin
v. 1826.n Valtiosihteeri sai sen jälkeen yksin hoitaa Suomen
asiain esittelyä hallitsijalle. Aikaisemmin mainitut viisi
käskykirjettäkin sukeltautuivat pian esille; Zakrevski sai
niihin sisältyvät asiat tahtonsa mukaan ratkaistuiksi.
Valtiopäiväin oikeudet kuitenkin tunnustettiin, mutta
huomautettiin, etteivät olosuhteet sallineet niiden kokoonkutsumista
sellaisten asiain käsittelyä varten, joissa niiden myötävaikutus
olisi ollut tarpeellinen.
Zakrevskin aikana julkinen elämä maassamme lamaantui.
Sattuvasti on sanottu, ettei silloin kuulunut muuta kuin
virkakoneiston natinaa. »Rohkeimmatkin menettivät kaiken
luottamuksen omintakeiseen asemaan», kertoo Agathon
Meur-man näistä ajoista »Muistelmissaan», ja »painoivat synkät
aavistuksensa äänettöminä sydämiinsä, koettaen vaan estää
kaikkia muutoksia, vaikka kuinkakin tarpeellisia. Siitä
kalliista perinnöstä, jonka olimme Ruotsin yhteydessä saaneet,
en kuullut hiiskaustakaan, yhtä vähän kuin siitä johtuvasta
kiitollisuuden velastakaan. Ruotsinkieltä yksinomaan
puhuttiin [sivistyneistön piireissä] jopa opetettiin sitä
sisäpiioille-kin. Mutta mistään ruotsalaisesta kulttuurista ja perustus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
