Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet - Viipurin läänin lahjoitusmaat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
laillisista oloista ei tiedetty. Ja mistäpä niistä olisikaan saatu
tietoa? Porvoon valtiopäivät olivat aikoja sitten unohdetut.
Jos joskus puhuttiin maamme tulevaisuudesta, näyttäytyi
se synkimmästä synkimmältä.»
Kansamme oli kerta kaikkiaan vajonnut henkiseen
horros-tilaan. Mutta missä henkinen elämä surkastuu, siellä
mataloituu myös yleinen kansallinen siveellinen elämä. »Päivä
otettiin vastaan semmoisena kuin se tuli, juotiin ja pelattiin
korttia», kertoo Meurman.
Zakrevskin kenraalikuvernöörikausi Suomessa päättyi
v. 1831. Hänen seuraajakseen tuli ruhtinas Aleksanteri
M e n § i k o v, Venäjän Itämeren-laivaston luoja ja vista 1836
lähtien valtakunnan meriministeri. Tämä keisarin suosikki oli
ankara uusien aatteiden vastustaja. Hänen
hallitusperiaat-teensa olivat hiukan toiset kuin Zakrevskin. Suomesta ei
saanut mitään kuulua; rauhan ja järjestyksen tuli vallita
kaikkialla. Jyrkkiä ristiriitoja senaatin ja kenraalikuvernöörin
välillä ei enää esiintynyt. Menèikov asui Pietarissa ja hoiti
sieltä käsin virkaansa maassamme. Sekin osaltaan vaikutti,
ettei hän sekaantunut maamme asioihin sillä tavoin kuin
hänen edeltäjänsä.
Viipurin läänin lahjoitusmaat.
Viipurin läänin yhdistäminen muuhun Suomeen oli karvas
pala sikäläisille venäläisille lahjoitusmaiden haltijoille. Jo
Aleksanteri I:n viimeisinä hallitusvuosina he olivat tehneet
yrityksiä Kaakkois-Suomen liittämiseksi uudelleen Venäjään.
Maallemme onneksi tämä hanke jäi tuloksettomaksi.
Zak-revskistä sittemmin lahjoitusmaiden omistajat saivat
voimakkaan tuen. Venäjään Viipurin lääniä kylläkään ei
yhdistetty, mutta sikäläisten lahjoitustalonpoikain asema tehtiin
huonommaksi kuin se vielä milloinkaan oli ollut.
Asetuksella v:lta 1826 lahjoitusmaat julistettiin rälssiluontoisiksi,
mikä merkitsi sitä, että todellinen omistusoikeus talonpoikain
maihin tuli kuulumaan lahjoitustilan omistajille; itse he
kuitenkin jäivät persoonallisesti vapaiksi — päinvastoin kuin
asianlaita oli Venäjällä.
Kova aika alkoi silloin uudestaan talonpojille. Jos he
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
