Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansallisisänmaallisen heräämisen aika - J. V. Snellman ja hänen herätyshuutonsa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
74
tointa, hän muutti v. 1837 lehtoriksi Porvooseen, missä
vietti koko loppuelämänsä.
Runebergia melkoisesti nuorempi oli S a k a r i
Topelius (synt. 1818, kuoli. 1898). Hänen samanniminen isänsä
oli, kuten olemme kertoneet, lääkäri ja kansanrunojen
keräilijä, joka runoilijamme syntyessä asui Uudessakaarlepyyssä.
Sakari Topelius nuorempi, kuten häntä erotukseksi isästään
on nimitetty, tuli ylioppilaaksi juuri siihen aikaan, jolloin
Runebergin vaikutus alkoi tuntua, ja hän asuikin jonkin aikaa
viimeksimainitun perheessä. Suoritettuaan v. 1840
kandidaattitutkinnon hän ryhtyi seuraavana vuonna Helsingfors
Tid-ningar-nimisen lehden toimittajaksi, jossa toimessa hän pysyi
v:een 1860. Tämän lehden palstoilla hän loi itsellensä nimen
kirjallisuus-, musiikki- ja teatteriarvostelijana,
vienosointui-sena runoniekkana ja vähitellen myös kertojana, jonka
tuotteet tarjosivat lämminhenkisiä, vilkkaita ja värikkäitä
kuvauksia maamme entisyydestä ja nykyisyydestä.
J. V. Snellman ja hänen herätyshuutonsa.
Se isänmaallinen innostus ja harrastus, minkä Kalevala
ja Runebergin runot synnyttivät, muistuttaa tavallaan sitä
suomalaisuusharrastusta, jonka aikaisemmin tapaamme
fenno-fiileillä. Sisällykseltään Kalevalan ja »Hirvenhiihtäjien»
herättämä isänmaallisuus tosin on syvällisempää ja
monivivahteisempaa kuin Jusleniuksen ja Porthanin aikainen
kotiseudun harrastus. Mutta molemmilta puuttui selvää
valtiollista ja kansallista ohjelmaa. Tunnettiin ja aavistettiin, että
oli oma suomalainen kansallisuus, joka ansaitsi elää. Mutta
miten saada se hereille? Miten kehittää se valtiolliseksi
voimaksi, jota »idän hyiset hallat» kylmin henkäyksin eivät
jähmetyttäisi jo sen oraalle noustessa? Runebergin runot
ruotsinkielisessä asussaan eivät voineet tulla suomenkielisen kansan
henkiseksi omaisuudeksi. Ei edes Kalevalan merkitystä
suomenkielinen väestö ymmärtänyt. Hiukan outoa on, että
sivistyneistössäkin innostus Kalevalaa ja Runebergin
runoutta kohtaan näyttää pian laimenneen. »Meillä on
kyllä oivallinen’kansanlaulu Kalevalassa», kirjoittaa
Suometar v. 1848 ja jatkaa: »vaan tämä laulu jo on elänyt aikansa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
