Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Takatalvi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
98
laatuisinta kieltä ja murretta. Haudalla piti J.W. Snellman
puheen, jossa vakavana ilmeni ajan huolestunut mieliala,
mutta kuitenkin usko Suomen kansan tulevaisuuteen.
Suomessa ei ollut ennen ollut, kuuluivatj hänen sanansa, eikä
silloin elävissäkään ollut ketään, jonka kuolema oli tai olisi
ollut yhtäläinen tappio ja menetys kuin Castrénin.
Kun Castrénille ajateltiin seuraajaa, heräsi kuin
itsestään ajatus, $ttä Lönnrot olisi siihen sopivin. Hän olisi tätä
tointa voinut hakea jo silloin, kuin suomenkielen
professorinvirka perustettiin, mutta hänen vaatimaton luonteensa ei
sallinut kilpailla toisen pätevän hakijan kanssa. Sittenkin,
kun virka Castrénin kuoleman jälkeen uudélleen joutui
avoimeksi ja vaikka ei ollut ketään muuta tähän toimeen
ansioitunutta henkilöä, Lönnrot epäili kauan, kunnes yliopiston
opettajien ja oppilaiden hartaat pyynnöt saivat hänet
taivutetuksi virkaa hakemaan; hän tulikin siihen nimitetyksi.
Laaja, kiitollinen työala avautui silloin Lönnrotille. Vähän
myöhemmin vilkastunut julkinen elämä vaikutti, että
suomenkieltä ruvettiin viljelemään sekä tieteessä että käytännössä,
yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa uudistustyössä.
Ehtimiseen tarvittiin uusia sanoja uusille käsitteille. Kukapa
olisikaan ollut tottuneempi niitä sepittämään kuin Lönnrot.
Perinpohjainen suomenkielen tunteminen ja herkkä kieliaisti
tekivät hänestä vertaansa vailla olevan kielemme kehittäjän.
Hyvin monet myöhemmin käytännössä olevista oppisanoista
ovat hänen keksimiään. Kasviopillinen sanastomme on
melkein kokonaan hänen luomansa. Suuresti hän on
rikastuttanut myöskin’ suomenkielistä lakitieteellistä sanastoa.
Myöhemmälläkin iällä keskellä kiireellisiä tieteellisiä
töitä Lönnrotilla riitti aikaa kansan syvien rivien
valistamista ja kohottamista tarkoittaviin harrastuksiin. Vv. 1852
ja 1853 hän toimitti Oulun Viikkosanomia. Sen avulla, kuten
hän itse lausuu, hän koetti toimia »yhteisen, semminkin
talonpoikaisen kansan tietöin, taitoin ja tapain
parantamiseksi». M. m. hän julkaisi paljon raittiuskirjoituksia.
Kun 1850-luvulla yksityisten kansalaisten m. m. J. W.
Snellmanin aloitteesta ruvettiin toimittamaan raittiuskirjasia,
laati Lönnrot niistä useimmat, kuten »Kolme päivää Sairion
kylässä» ja »Wilhelm Linterin historia». Ensinmainitussa
hän m. m. lausui: »Moni kyllä arvelee kohtuullisesta viinan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
