Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiollisen uudistumisen aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
dessa. »Liivinmaalla meillä on valtiopäivät», hän lausui,
»mutta niistä ei kukaan puhu mitään». »Hänen
hirmuisuu-tensa» Haartman, joka yhä vielä oli senaatin johtava mies,
leimasi valtiopäivät »turhaksi muotihuudoksi ja vaaralliseksi
epäluuloksi hallitusta vastaan». Suurista ansioistaan
huolimatta hän ei enää soveltunut asemaansa. Pyytämättään hän
sai eron v. 1858. Nikolain ajan järjestelmän kotimainen
tukipylväs oli siten kaatunut. Uusi aika tarvitsi uusia miehiä.
Kun keisarin v. 1856 senaatissa esittämän
uudistusohjelman toteuttamista ja muitakin tähän aikaan lukuisasti
vireille pantuja lainsäädännöllisiä parannuksia harkittiin,
tultiin ehtimiseen havaitsemaan, että valtiopäiväin
myötävaikutus niiden toteuttamiseksi oli välttämätön. Joitakin
kiertoteitäkin koetettiin hakea, jotta asioita edes
näennäisesti olisi voitu ratkaista laillisesti hallinnollisella tavalla.
Niinpä esim. kotitarveviinanpoltto koetettiin saada
muutetuksi tehdaspoltoksi vapaaehtoisuuden tietä. Jov. 1841
talonpojille määrävuosiksi tarjottiin tilaisuus päästä vapaaksi
viinanpolttoverosta, jos he luopuisivat
poltto-oikeuksistaan, jotka oli tarkoitus vuokrata suurille polttimoille. Joukko
talonpoikia silloin luopuikin poltto-oikeudestaan. Kun samaa
menettelyä yritettiin vv. 1856—57, kohtasi se viinanpolttoon
oikeutettujen taholta vastarintaa siitä nimenomaisesta syystä,
että hallituksen yritystä ratkaista asia ilman valtiopäiviä
pidettiin lainvastaisena — merkki siitä, että
perustuslaillinen tajunta maassa oli valveutunut. Kun asiasta
keskusteltiin senaatissa, oli enemmistö sielläkin sitä mieltä, ettei
viinakysymyksen tyydyttävä ratkaisu ollut mahdollinen
ilman valtiopäiviä.
Täten valtiopäiväajatus oli herännyt korkeimman
hallinnon piirissäkin. Kreivi Berg ei ollut siitä mielissään.
Kuitenkin hän teki keisarille esityksen, että niistä asioista, joiden
ratkaisuun valtiopäiväin myötävaikutus oli tarpeellinen,
tehtäisiin luettelo, mihin keisari suostuikin. Toiveet
valtiopäiväin kokoonkutsumisesta siten astuivat aimo askelen
eteenpäin.
Yleinen mielipide maassa kumminkin oli levoton. Siihen
vaikutti kreivi Bergin alituinen rettelöiminen julkisen sanan
kanssa. Sanomalehtien toimittajia hän kutsui ehtimiseen
puheilleen, neuvoi, varoitti ja uhkasi heitä. Hallituksen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
