Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiollisen uudistumisen aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
136
itsenäisyyttä pidettiin suurempana kuin Venäjän
kiihkokansalliset piirit tahtoivat myöntää. Vv:n 1863—64
valtiopäivien aikana venäläisessä yleisössä herätti
tyytymättömyyttä eräs aatelistossa tapahtunut keskustelu, joka
koski kolmen Venäjän palveluksessa olevan suomalaisen
aatelismiehen oikeutta esiintyä säätynsä edustajana
valtiopäivillä. Muutamat puhujat tahtoivat kieltää heiltä tämän
oikeuden vetoamalla ritarihuonejärjestykseen ja aatelisiin
etuoikeuksiin, joiden mukaan aatelismies asetuttuaan
asumaan ulkomaille oli menettävä sijansa ja puhevaltansa
ritarihuoneessa. Vaikka sääty valtavalla enemmistöllä suostui
mainittujen henkilöiden pyyntöön saada olla sukunsa
edustajana, antoi tämä asia kuitenkin aihetta venäläiselle
kirjailijalle ja sanomalehtimiehelle Katkoville ryhtyä ankarasti
moittimaan suomalaisia puuttuvasta lojaalisuudesta
valtakuntaa kohtaan. »Kohta kun annoimme Suomelle
valtiopäivät», kirjoitti hän lehdessään, »tämän maan aatelismiehet
kiiruhtivat hankkimaan eroa Venäjästä Semmoista on
separatismi! Kun annat sille yhden sormen, niin se vie koko
käden, kun annat sille käden, niin se valtaa koko ruumiin.»
Se, että Suomelle oli suotu valtiopäivät, leimattiin
venäläisellä taholla^ erehdykseksi. Venäläinen Suomen historian
tutkija,’kenraali M. Borodkin kertoo keisarin v. 1866
ottaessaan puheilleen Katkovin lausuneen hänelle erikoisen
tunnustuksen siitä tarmosta, millä hän oli vastustanut
separatismia, sekä lausuneen, että hän täydellisesti luotti
häneen.
Nämä Katkovin ja hänen säestäjiensä mielenilmaisut
olivat alkusoittoa siihen sotaretkeen valtiollisia oikeuksiamme
vastaan, jota Venäjän kiihkokansalliselta taholta sittemmin
kiihkeästi käytiin. Se valoisa tulevaisuus, joka
eduskun-nallisen elämän herätessä koitti maallemme, näytti
odottamattoman pian peittyvän uhkaaviin pilviin.
Muistettavassa valtaistuinpuheessaan v. 1863 keisari antoi
lupauksen eduskunnallisen elämän edelleen kehittämisestä
maassamme. Säädyille luvattiin palauttaa niille vanhastaan
kuulunut esitysoikeus, mutta tämä lupaus jäi Aleksanterin
hallitusaikana täyttämättä. Vasta v. 1886 säätyjen onnistui
saada tämä oikeus. Niinikään sisälsi mainittu valtaistuinpuhe
lupauksen tarpeellisiksi havaittujen muutosten aikaansaami-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
