Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiollisen uudistumisen aika - Suuri nälänhätä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
138
kenraalikuvernööriä mainitaan persoonallisesti kunnolliseksi
ja totuutta rakastavaksi, mutta jäykäksi ja kopeaksi
huomat-tavimpiakin Suomen hallintomiehiä kohtaan. Venäjän
oikeistolaispiirien toivomuksia hän ilmeisesti oli alttiimpi
ottamaan huomioon kuin hänen edeltäjänsä.
Snellmanin kanssa uusi kenraalikuvernööri joutui pian
erimielisyyteen ja pakotti hänet eroamaan senaatista jo
v. 1868. Tärkein ja tuotteliain kausi Snellmanin elämästä
oli kulunut loppuun. Senkin jälkeen hän kuitenkin suoritti
vielä tärkeitä yleisiä tehtäviä. Hän toimi Suomen
hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä, valtiopäivämiehenä
aatelissäädyssä y. m. Suomenmielisten ruotsinkielisessä
Morgonbladet-nimisessä lehdessä hän julkaisi artikkeleita
viimeiseen elinvuoteensa (1881) asti.
Suuri nälänhätä.
Näytti niinkuin itse luontokin 1860-luvun loppupuolella
olisi kääntynyt kansaamme vastaan. V. 1867 kevääntulo oli
niin myöhäinen, että kevättoukojen teko myöhästyi
kuukauden. Kesä oli kylmä ja sateinen, viljan kypsyminen myöhästyi.
Syyskuun alussa ankara halla turmeli sadon suurimmassa
osassa maata.
Jo edellisinä vuosina oli useasti sattunut kato, mikä
vähensi maan viljavaroja. Niitä vähensi myöskin se, että
ennen kotitarvepolton lakkaamista maanomistajat halusivat
keittää itselleen hyvät viinavarastot, jos mahdollista ainakin
10 vuodeksi. »Viinanpolton suhteen valitetaan», kirjoitti
Suometar keväällä 1865, »kuinka siihen pannaan viimeiseltä
ohrat, niin että pelätään lopullista ohransiemenen puutosta
tulevaksi kevätkylvöksi. Pitääkös hallituksen taas auttaa
tuommoista kansaa, joka niin ajattelemattomasti
käyttäiksen.» Ei kukaan silloin aavistanut, mihin pulaan niin hallitus
kuin kansakin oli pian joutuva hätäajan vuoksi.
Talvikaudeksi 1867—68 suuri osa väestöstä jäi leipää
vaille. Snellman, joka vielä oli valtion raha-asiain
päällikkönä, teki minkä suinkin voi. Uusi kunnallishallinto
0li vireässä toimessa, perustettiin hätäapukomiteoita ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
