Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148
sesti se alkoi edustaa aikaisempia jungfennomaanien aatteita
ja vuosi vuodelta se sai vaikutusvaltaa suomalaisuuden
äänenkannattajana. Sen päätoimittajana oli ensin Antti Almberg
(Jalava), sittemmin Viktor Löfgren (Lounasmaa).
Suomalaisuus näihin aikoihin muodostui siksi voimaksi, joka
muodosti kansalaisten yksityiset seurapiiritkin ja persoonallisissa
suhteissakin ratkaisi, kuka oli ystävä kuka ei. »Mitkään
kulttuuritasot», lausuu sattuvasti Arvid Järnefelt, »eivät
saaneet ihmisiä liittymään toisiinsa, jos toinen oli suomen-,
toinen ruotsinmielinen. Eipä edes voimakkainkaan vanhan
ajan yhdyssiteistä, nimittäin verisukulaisuus, — eipä edes
sekään jaksanut pysyä määräävänä, jos joutui ristiriitaan
suomalaisuuden kanssa: sukulaisside katkesi,
suomalaisuuden-side oli voimakkaampi. Se liitti ikuisilla siteillä yhteen
mitä erilaisimpia ihmisiä, eri yhteiskuntaluokista olevia, eri
kehitystilassa olevia, eri makuihin, eri tapoihin kasvatettuja,
jotka eivät ikinä muuten olisi toistensa tuttaviksikaan
joutuneet.»
Täten suomenmieliset saivat kootuksi voimansa. Mutta
samanlainen rintaman lujittuminen oli havaittavissa
ruotsinkieliselläkin taholla.
Ruotsinkielinen Barometern-niminen lehti, joka
innokkaasti ajoi liberaalien aatteita, kirjoitti v. 1861: »Näemme,
että talonpoika oikeus-asioissaan on kokonaan kaikenlaisten
ruotsia osaavien nurkkakirjurien mielivallassa; näemme, että
hänen täytyy ottaa vastaan vieraalla kielellä kirjoitettuja
tuomioistuinten papereita, jotka ehkä koskevat hänen
kalleimpia etujansa. Tämä olisi mahdotonta vapaamman ja
kansanvaltaisemman hallitusmuodon vallitessa . . Ei
sekään ole soveliasta, että valtion virkamiehet eivät osaa
kansan kieltä . . Kun virkamiehet katsotaan kansan
palvelijoiksi (niinkuin he todella ovat) eikä kansan herroiksi, silloin
on mahdotonta ajatella, että muut miehet pääsisivät
virkoihin kuin semmoiset, jotka todella osaavat toimittaa sitä, mitä
voi vaatia se kansa, jota Ke palvelevat . Vasta silloin,
kun kansan kieltä ei ainoastaan voi, vaan myös täytyy
käyttää kaikissa hallintoa, oikeudenhoitoa ja ennen kaikkea
kunnalliselämää koskevissa asioissa, vasta silloin se voi
todella kehittyä ja kyetä ilmaisemaan kaikkea, mitä
nykyajan yhteiskunnallisessa elämässä voi ajatella.» Mutta miten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>