Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalaisen sivistystaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
Suomen Talousseuran puolesta erityinen valiokunta
käsitteli karjarotukysymystä. V. 1847 pidetyssä
maanviljelys-kokouksessa asia oli vilkkaan keskustelun alaisena, ja siellä
kannatettiin ulkomaisten karjarotujen, etupäässä
ayrshire-karjan tuontia maahamme. Valtion toimesta jo samana
vuonna tuotiinkin maahamme ulkomaisia hiehoja ja
sonneja.
Omin päin opiskellut tarmokas ja lahjakas talonpoika
Antti Manninen Kangasniemeltä (synt. 1831, kuoli. 1866)
arvosteli ankarasti yrityksiä turvautua yksipuolisesti
ulkomaisiin rotuihin karjakannan jalostamisessa. Hän oli paljon
lukenut maataloutta koskevaa ammattikirjallisuutta, mutta vielä
enemmän hän oli oppinut omasta käytännöllisestä
kokemuksestaan. Hänen käsityksensä mukaan päästiin parhaisiin
tuloksiin karjanjalostuksessa omien kotimaisten rotujen
pohjalla. Hänen samoin kuin eräiden muidenkin samaan
suuntaan käyvät lausunnot eivät pitkiin aikoihin vaikuttaneet
karjanjalostuksen kehitykseen. Suuriin kartanoihin
hankittiin rotukarjaa. Mutta talonpoikaisviljelys jäi jalostettua
karjaa vaille.
Seuraus oli, että karjataloustuotanto pysyi alhaisella
kannalla. Vv. 1850—53 vietiin maastamme voita ulkomaille
keskimäärin 609 000 kg vuodessa. Vuosikymmentä
myöhemmin sen vienti on kaksinkertaistunut, mutta kolme
vuosikymmentä myöhemmin kymmenkertaistunut. Entistä
nopeampi kehitys alkoi kotitarvepolton lakkauttamisen ja
suurten nälkävuosien jälkeen.
1850-luvulla Turku ja Pohjanlahden rantakaupungit
olivat voin tärkeimmät vientisatamat; niistä vietiin Voita
pääasiallisesti Ruotsiin ja Saksaan. Mutta vähitellen
suomalainen voi sai uuden ja tärkeän menekkipaikan Pietarista.
Saimaan kanavan valmistuttua alkoi Itä-Suomen
voi-kauppa kukoistaa, niin että 1860-luvulla Viipuri ja muut
Itä-Suomen kaupungit olivat tulleet maamme suurimmiksi
voinmyyjiksi. Vielä 1880-luvun puolivälissä meni joskus
enemmän kuin puolet voin koko vientimäärästä Venäjälle.
Voi, jota maassamme vanhempina aikoina valmistettiin
ja myytiin, oli yksinomaan n. s. talonpoikaisvoita, jonka
laatu ei aina ollut kehuttava. Menneen vuosisadan
puolimaissa tehtiin kuitenkin voinvalmistustavoissa huomattavia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
