Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
mättömyys. Huomattuaan menettäneensä
puolueystäviensä-kin kannatuksen Yrjö-Koskinen erosi senaatista.
Puheena oleva julistuskirja, jota myöhemmin tuli tavaksi
sanoa helmikuun julistuskirjaksi, herätti maassamme syvää surua
ja levottomuutta. Useaan kuukauteen sen ilmestymisen
(helmik. 18 p. 1899) jälkeen ei pantu toimeen julkisia huveja.
Kansamme ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi
tapahtumien sivultakatsojaksi. Tarvittiin tuskin enempää kuin
pari viikkoa, kun saatiin kokoon suuri adressi, jonka
allekirjoitti yli puolen miljoonaa Suomen täysikäistä
kansalaista. Siinä osoitettiin suoraan ja peittelemättä se vääryys
ja väkivalta, jota helmikuun julistuskirja merkitsi, samalla
kun vedottiin hallitsijan ja hänen edeltäjiensä antamiin
juhlallisiin vakuutuksiin Suomen perustuslakien pyhänä
pitämisestä. 500-henkinen ympäri maata valittu lähetystö
matkusti Pietariin pyrkimään hallitsijan puheille esittääkseen
hänelle suuren adressin ja kansan huolestuneen mielialan
helmikuun julistuskirjan johdosta. Hallitsija ei ottanut
lähetystöä puheilleen, vaikka ilmoittikin, ettei ollut siihen
suuttunut. Mistä hänellä olisi ollut oikeus suuttua, se jäi
häneltä itseltään samoin kuin hänen neuvonantajiltaan
sanomatta. Täytyihän kansalla olla oikeus tuoda ilmi
hallitsijalle huolensa ja levottomuutensa.
Vähän aikaisemmin kuin suuri lähetystö pyrkivät
myöskin säätyjen puhemiehet keisarin puheille esittääkseen hänelle
helmikuun julistuskirjan laittomuuden. Heitäkään ei otettu
vastaan. Heille keisari ilmoitti »syvästi loukkaantuneensa
siitä, että oli voitu luulla hänen tahtovan rikkoa sanansa»,
koska hän muka helmikuun julistuskirjalla katsoi »antaneensa
maallemme parhaimman vakuutteen sen sisällisen
lainsäädännön järkähtämättömästä säilyttämisestä». Nikolai II oli
tunnetusti vähälahjainen ja saattoi olla, ettei hän täysin
ymmärtänyt sanojensa sisällystä. Jos hän ne ymmärsi, olivat
ne verisintä ivaa. Sillä saattoiko enää mitään puhua Suomen
sisäisen lainsäädännön järkähtämättömästä säilyttämisestä,
kun helmikuun julistuskirja sisälsi ilmeisen
vallankaappauksen ja kun sen mukaan mikä suomalainen lainsäädäntöasia
tahansa saatettiin siirtää Venäjän viranomaisten
käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi ilman, että Suomen valtiopäivillä
oli mitään päätösvaltaa!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
