Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Oikeustaistelun aika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
204
elpyy huomattavasti yleensä Etelä-Suomessa, jonne
teollisuus- ja liikekeskukset parhaasta päästä ovat syntyneet.
Näiden joukossa mainittakoon erittäin Kymin jokilaakson
pitäjät, Akaa (Toijala), Hausjärvi (Riihimäki), Tammela
(Forssa), Viipurin lähistön kunnat aina Lappeelta Venäjän
rajalle sekä yleensä kaikki suurempien kaupunkien
naapurikunnat, jonne esikaupunkeja on syntynyt.
Samalla kun maanviljelysväestö suhteellisesti väheni, sen
yhteiskunnallinen kokoonpanokin muuttui. Kuten edellä on
mainittu, lisääntyi vuosisadan alkupuoliskolla torpparien
luku lähes kolmenkertaisesti; vuosisadan jälkipuoliskolla se
lisääntyi vain mitättömän vähän. Maanomistajain lukumäärä
lisääntyi noin 58 000:sta v. 1805 noin 74 000:een v. 1864,
Viipurin lääniä kumpanakaan vuonna huomioonottamatta.
Maan etelä- ja länsiosissa maanomistajain luku suorastaan
väheni.
Mutta maaseudulla oli väestöluokka, joka nopeasti
lisääntyi, nimittäin maataomistamaton eli irtain väestö.
V. 1901 toimitettu virallinen tutkimus osoitti, että oman
viljelmän omistajia eli itsenäisiä tilallisia maaseudun
»ruokakunnista» oli vajaa neljäsosa, jotavastoin ilman viljelmää
olevia oli lähes puolet kaikista »ruokakunnista». Lukuisin
väestöluokka maaseudullamme oli siis maataomistamaton,
irtain väestö.
Tämä väestöluokka olisi ollut vieläkin suurempi, ellei
huomattava osa siitä olisi voinut siirtyä teollisuuden
palvelukseen. V 1865 teollisuusväestö oli 5 % maamme koko
väkiluvusta; v. 1900 se oli 11 %. Vuosisadan loppu oli
mahtavaa teollisuuden nousuaikaa. Varsinkin puunjalostus
ja paperinvalmistus edistyivät nopeasti.
Vuosisadan alussa kansaamme syystä saatettiin sanoa
talonpoikaiskansaksi. Sen lopussa se ei ollut enää yksistään
talonpoikais-, vaan myös työläiskansa. Aikaisemmin
kieliraja oli samaa kuin raja sivistyneistön ja kansan välillä.
Vuosisadan päättyessä kieliraja on paljon menettänyt
merkitystään. Mutta uusi yhteiskunnallinen kuilu on syntynyt:
vastakohta työnantajain ja työntekijäin välillä. Se vaati yhtä
kipeästi tasoittamista kuin aikoinaan kielelliset eroavaisuudet.
Muuten valtiorakennuksemme ei saattanut onnellisesti kestää
niitä iskuja, joiden alaiseksi se venäläiseltä taholta oli joutunut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
