Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wahingolliset eläimet ja metsästyslakimme turvattomat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4) eläimet, joilta, waikk’eiwäi ne ole
~MLtsästäjän Vahingollisia eläimiä"
tai ~ruuQkftkelpaawaa riistaa", kuitew»
kin Puuttuu kokonaan metsästyslain
turma, ja jotka tawallifesti owat har»
jotuseläimiä metsästäjille rauhoitusaikana.
Metsästäjäin ruuakstkelpaaman riistan taas,woi jakaa kahteen ryhmään:
1) n, k, metsästyskelpoinen riista (sorsalinnut, kanalinnut ja muutamat kahlaajalajit) ;
2) ruuaMelPaawat pikkulinnut.
Edellistä näistä miimeksimainituista ryhmisitiä ei käsitellä tässä kirjotuksessa, maan ainoastaan jälkimmäistä.
Ensimäinen ryhmä ~metsästäjän
mahingollisistll eläimistä’’ käsittää ne,
jotka metsästyslaki leimaa kaikkein mahingollisimmiksi maassa, siihen mää°
rään mahingllllisikft, että jokaisen
maan »asukkaan tulisi koettaa hämittää
niitä, missä maan tapaa. Sen wuoksi
on myöskin kukin kunta lain mukaan
welwollinen maksamaan tapporahoja
kustakin sellaisesta, kunnan alueella
tapetusta otuksesta. Nämä hämitettä»
miFsi tuomitut eläinlajit omat
karhu, susi, ilw es, ahma,
kettu, totkn (meri- ja maakotka), huuhkaja, kan a°
haukka, merilokki, kor PP i
j a m a r i s.
Karhu on Suomelle «minainen
eläin, jopa siihen määrään, että
suomalaista on werrattu karhuun kotimaansa metsissä, ja usein
nimitetään Suomea ulkomailla Kar»
hujenmaaksi. Wuosikymmeniä wainon alaisena ja scllamurhan
esineenä oltuaan pesässään tai»
wisaiklllln on karhu jo hämitetty sukupuuttoon suurimmassa o»
sassa maatamme. Ainoastaan ItäSuomessa ja Lapissa löytyy wielä ha»
janaisiä jäännöksiä metsiemme muinoin niin mahtamasta kuninkaasta.
Ilipaänsä,on karhu miaton ja maaraton eläin. Kun oleskelin Karjalassa noin 15 wuotta Men, kerrottiin
Hiitolan pitäjässä, että eräs Pieni wii°
stwuotias tyttö tapasi karhun metsässä. Tyttö piti karhua suurena, mustana koirana, jonka hän pari miikkoa
Men o<li nähnyt kyNZsä, jossa asui hänen sukulaisiaan. Hän tarjosi karhulle marjojaan, joita hän oli poiminut,
ja karhu söi niitä hymällä ruokahalulla. Mutta kun karhu tytön mielestä
söi niitä liian PoHon, ’löi hän sitä lieMaHti päähän ja sanoi: älähän syö
kaikkia marjojani! Karhu lynkytti
silloin tiehensä.
Ollina karihu murhattiin seuraamana talwena pesässään ja yhtä
sen poikasta pidettiin kesynä Hiitolan
asemalla, missä sen näin kulkeman wapaana. Koskaan ei se hätyyttänyt ketään, maikka moni talonpvikaisrenki
ja Poika ymmärtämättömyydeschä kaikin tuwoin «sein sitä härnäsi.
Allamainittu on kerrottu karhun
luonteen pääominaijamksien lelMittämiseksi. Mitä taasen karhun elämäntapoihin tulee, niin elää se suurimmak.
Si osaksi kaswiaineistll. Mutta kun met»
fässä karja hyökkää sen kimppuun, tappaa se jonkun hyökkääjistä,
jonka se sitten syö. NÄin Pääsee se lihan makuun ja woi nyt tulla määrälliseksi petoeläimeksi. Sellainen karhu
on ,Inonnollisesti ammuttawa, ja sen
tekee metsästäjä mielellään, jo siitäkin
syystä, että saa karhunllmpujan maineen. Mitään rahoja ei kuntain tar°
witM siitä maksaa. Karhun turkki on
taimella, silloin kun se makaa pesässään, siksi kallishintainen, että kyllä
maksaa waiwan etsiä niitä. Olisi siis
melkein häpeä, Mä"tämä oimallinen
eläin häwitettäisiin sukupuuttoon,
maassamme, kuten metsästyslaki edellyttää.
Maamme määrällisin petoeläin on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
