Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
222
Ja seuraavassa silmänräpäyksessä kuiskaa hän
kreivittären korvaan:
»Eikö vauhti ole hyvä? Eikö matka ole kuin
kuninkaan? HLövenin takana Venern. Venerin
takana meri, loppumattomiin aavaa lakeutta,
kirkasta, sinimustaa jäätä, ja sen tuolla puolen
säteilevä maa. Jylisevä ukkonen jäätyvän jään alla,
vimman huudot takanamme, tähdet yllämme
lentävät ja kulkuset edessämme kilisee! Eteenpäin!
Vhä eteen! Haluttaako teitä, nuori, kaunis
naiseni, koetella matkaa?»
Hän oli päästänyt kreivittären irti. Kreivitär
sysää hänet kiivaasti luotansa.
Seuraava hetki näkee Göstan polvillaan hänen
edessään.
»Minä olen raukka, raukka. Kreivittären ei
olisi pitänyt ärsyttää minua. Te seisoitte siellä
niin ylpeänä ja hienona, ettekä luullut, että
kavaljeerin koura koskaan yltää teihin. Taivas ja maa
rakastaa Teitä. "Teidän ei pitänyt lisätä niiden
kuormaa, joita taivas ja maa halveksii.»
Hän tempaa kreivittären kädet ja painaa ne
kasvoillensa.
»Jospa edes tietäisitte», sanoo hän, »miltä
tuntuu olla hyljätty. EFi silloin kysy, mitä tekee. Ei,
silloin ei kysy.»
Samassa hän huomaa, ettei kreivittärellä ole
käsineitä. Hän sieppaa silloin isot rukkaset
taskustaan ja pistää ne hänen käteensä.
Siinä hän rauhoittuu täydellisesti. Hän
laittautuu oikeaan asentoon ja istuu nuoresta
kreivittärestä niin kaukana kuin mahdollista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
