Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 14. Toinen kerta eskimolaisia. — Jäävuorten seassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
252
JÄÄVUORTEN SEASSA.
Me tapasimme jäävuoren, jolle oli helppo nousta ja me
heti kiipesimme sille, katsomaan tietä. Nämä uiskentelevat
jääkasat näyttävät mahtavilta jo alhaalta katsoessa, kun soutaa
niiden vierustaa, vaan se ei ole mitään siihen verraten kuin
päälle noustua, jolloin vasta oikein näkee niiden suuruuden.
Se, jolle me nyt nousimme, oli jotensakin tasainen ja laaka
päältä ja muodosti kerrassaan koko tunturiaavikon.
Dietrichson sanoo päiväkirjassaan, että meni neljännestunti kävellessä
sen poikki kapeimmalta kohdalta. Lumi oli kovaa, ja rinteet
olisivat olleet erinomaisia suksimäkiä. Korkeimmalla
kohdallaan se oli yli 70 metriä veden pinnasta. Kun nyt ajattelee,
että sellaisen jäävuoren vedenalainen osa on kuusi tahi
seitsemän kertaa suurempi, niin saadaan sen vahvuudeksi 400 metriä.
Kun tähän lisätään sen leveys 1,000 metriä tahi yli sen, niin
voi jo saada vähän käsitystä, minkälaisia uiskentelevia
jääkipeneitä ne ovat — ja sellaisia on satoja, tuhansia pitkin
rantaa. Yksistään tämän vuonon suulla oli lukemattomia. Sen
harjalta näimme kauas merelle päin: oli koko alppimaa
jäävuoristoa. Vuorien välissä oli rotkoja, joiden pohjasta pilkisti
meri. Suoraan allamme meri mutkitteli kapeana
tummansinisenä nauhana kapeassa urassa kahden, melkein pystöjyrkän,
noin 60 metrin korkean seinän välissä.
Jäävuoria oli tavallisesti kahden muotoisia. Näytti aivan
siltä kuin ne olisivat muodostuneet kahdella eri tavalla. Toiset
ovat, samoin kuin mereen ulottuvat juoksujäätiköt, hyvin
rikkinäisiä ja pinnaltaan railosia ja epätasaisia, ne tuntee jo
kaukaa sinertävästä väristään ja säännöttömistä muodoistaan.
Niiden synnystä ei voi erehtyä: ne ovat juoksujäätiköistä. Vaan
toisilla on ihan erilainen, yksitoikkoinen muoto, ja sellainen
oli sekin jäävuori, jolla me kävimme. Ne ovat suuria
jäämöhkäleitä, joissa ei ole sinisiä railoja, vaan verrattain sileä,
kiilloitettu pinta ja pystysuorat seinät. Ne ovat väriltään
haljak-kaampia kuin toiset ja paljon luja-aineisemman näköisiä.
Niiden läheltä on turvallisempi soutaa, sillä varsin harvoin ne
lohkeilevat. Vaikka ne tasaisen pintansa takia ovatkin aivan
erilaisia kuin juoksujäätiköt, jotka putoavat mereen, niin niitä
kuitenkin on paljon runsaammin. Varmaankin niitä viisi tapaa
siihen kuin toisenlajisia yhden.
Mistä ovat nyt nämä vuoret syntyisin, tahi mistä ne ovat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
