Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 17. Itärannalta lähtö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LUMIMYRSKY.
321
me taas jatkoimme matkaamme, ja tuuli kiihtyi yhä
iltapuo-leen. Se ei ollut hupaista g asteen pakkasessa. Me kulimme
eteenpäin minkä voimme jyrkkää nousua, pää kumarassa ja
kauhtanan peitossa, että olimme ihan kuin munkkeja, ja
py-ryävä tomulumi tunkeusi joka poimuun ja aukkoon
sadevaatteissamme. Ilta oli jo myöhänen, kun me konttasimme
makuu-säkkeihimme. Hyvälle maistui, kun sai muutamia kaurakeksejä,
pienen lautasellisen lihapulverisuklaata ja vähän sitronagranitaa,
maatessamme vuoteillamme kuun paistaessa rauhallisella
valollaan teltan oven raosta ja tuulen ja pyryn telmiessä ulkona.
Myrskyä kesti muuten koko yön, ja kun seuraavana
aamuna (elokuun 26 p:nä) yritin nousemaan kahvin keittoon,
niin hämmästyin, kun löysin itseni, makuusäkin, vaatesäkkimme,
kaikki haudattuna lumeen, joka oli tunkeutunut telttaan joka
raosta. Huolimatta siitä oli tämä hupainen sunnuntai-aamu,
jolloin joimme kahvia ja söimme eineemme vuoteillamme.
Lumipyry kesti koko päivän, ja yhä raskaammaksi kävi
kulku sitä vastaan, kun lumi pehmeni. Minä jo hyvin tuumailin
sitoa kelkat yhteen ja koettaa purjeen avulla, risteilemällä, päästä
vastatuuleen. Jos tällaista kulkua jatkuisi, niin viipyisi kauan
ennen kuin olisimme Kristianshaabissa. Me tosin voimme
toivoa muutosta, vaan sinä päivänä sitä ei tullut. Me
astuske-limine tarmomme takaa. Neljänneksen penikulmaa
kulet-tuamme tulimme muutaman ylängön luo, joka meidän oli
noustava; vaan nousu oli niin jyrkkä, että meidän piti olla kolme
vetämässä kutakin kelkkaa, ja sittekin oli hyvin vaivaloista
saada ne ylös. Mitatessa näytti nousu olevan 1 jalka 4 jalalle.
Kun me muutaman kerran laskeusimme alas toista
kelkkaa noutamaan, kääntyi Kristiansen, joka muuten harvoin
suutaan aukasi, Dietrichsoniin päin ja sanoi: »Herra Jumala, kun
miehet voivat itselleen suoda niin pahaa, että ryhtyvät
tällaiseen kiusaan.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
