Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 19. Myrsky sisämaassa. — Taloutemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
344
MYRSKY SISÄMAASSA.
tunturilappalainen, tiedän hyvin mitä se merkitsee, kun
tunturilla syntyy lumimyrsky syyskuussa; sitä kestää kauan.» Ja
hänen vakaumustaan ei voitu millään järkyttää.»
Seuraavana aamuna (syyskuun 8 p.) kun heräsimme, oli
myrsky sen verran laantunut, että voimme jatkaa matkaamme.
Vaan ei ollut helppo asia päästä ulos; meidän piti kaivautua
lumen läpi, joka oli haudannut koko teltan; ainoastaan katon
harjaa näkyi vähän. Kelkkoja ei näkynyt ollenkaan ja meillä
oli paljo työtä, ennenkuin saimme ne esille ja pääsimme
lähtemään taipaleelle sellaisella kelillä, joka oli huonompi kuin
koskaan ennen.
Tästä vuorokaudesta, jonka olimme teltassa, kirjoittaa
Balto:
»Eräänä päivänä oli meillä kauhea ilma, lumipyry ja myrsky.
Me kulimme iltaan saakka. Alussa oli tuuli pohjoisesta (pitää
olla etelästä), vaan sitten se kääntyi itään. Aamulla, kun
olimme keittäneet kahvia (?), lähti muuan meistä ulos asialle;
vaan avattuaan teltan oven, palasi hän heti takaisin, ilma oli
niin kauhea, että oli melkein mahdoton mennä ulos. Minä
silloin käärin takin pääni ympärille, niin että pikkuisen näin
eteeni, ja menin ulos. Menin muutamia askelia teltasta
katsomaan kelkkoja, vaan en nähnyt ainoatakaan kelkkaa; ne olivat
lumeen hautautuneet. En nähnyt telttaakaan enään, niin että
minun täytyi huutaa, ja vasta kun teltasta vastasivat, löysin
sen. Sekin oli ihan lumen peitossa. Seuraavana päivänä oli
hyvä ilma, ja meillä oli suuri työ tavaroittemme kaivamisesta
lumen alta.»
Jokapäiväinen elämä tähän aikaan meni sitä menoaan
suurempien tapausten puutteessa.
Vaikeinta vuorokauden ajalla oli aamusilla nousta ylös
tuntikautta ennen kuin muut keittämään keitokset. Herätessä
tavallisesti tapasi päänsä jään ja kuuran ympäröimänä.
Hengityksessä syntynyt kosteus oli jäätynyt ja laskeutunut
poronnahkan karvalle. Kun nyt oli saanut unen karistetuksi
silmistään ja vetäysi pois säkistä, niin oli siinä sitte istumassa
huoneessa, jonka lämpö oli noin — 40°, ja jossa kaikilla muilla
seinillä, paitse tuulen puoleisella, riippui kuurahetuloita. Jos
sattui pahasti liikuttelemaan, niin sai ne päälleen
aamukylvyk-seen, joka ei ollut hauskaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
