Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
364 PURJEHTIMINEN SISÄMAANJÄÄLLÄ.
Vähän edempänä tulimme kirkkaalle jäälle, jossa oli
hyvin vaikea kulkea ja joka näytti olevan suuren järven selkää.
Sen toisella rannalla tulimme taas huonolle jäälle. Täällä useat
kerrat pudottuamme railoihin, oli meistä parasta ottaa sukset;
niillä oli turvallisempi kulkea, kun kantavuuspinta oli suurempi.
Muutaman kerran näytti hyvin kamalalle: kelkkamme kulki
railoa pitkin ja toinen jalas puhkasi hangen, joka peitti railon.
Pitkin koko kelkkaa alkoi hanki murtua ja viime hetkessä
saimme sen kovalle perustalle.
Ravnan ja Balton kävi melkein pahemmin, kun kerran
koettivat kulkea lyhempää tietä kuin Sverdrup ja minä. He
tulivat vielä leveämmälle railolle, jossa toinen jalas kokonaan
upposi hangen läpi ja kelkka oli kaatua; mitä suurimmalla
vaivalla he pääsivät pälkäästä. Minä tietysti olin vihassa ja
pidin aika saarnan heille, kun eivät seuranneet meidän jälkiä.
»Eikö siinä ollut kylliksi, että ne, jotka kulkivat edellä, olivat
vaarassa?» Kristiansen oli myöskin hyvin lähellä menettää
kelkkansa samallaisessa tapauksessa.
Jälkeen puolisten tuli paha ilma raesateineen ja
myrsky-puuskineen eteläkaakosta. Rakeet pieksivät meitä kasvoille, ja
tuuli puski myötäänsä kelkkoja vinoon, niin että niitä oli hyvin
raskas vetää. Varsinkin Sverdrupin ja minun kelkka oli
tuulelle altis, kun kuorma oli suuri ja korkea. Rautakiskot
jalaksissa olisivat nyt olleet hyvät; vaan ne pilausivat
röykkelikkö-jäässä itärannalla.
Illalla pysähdyimme pienelle tasangolle, johon oli vähän
tuoretta lunta ajautunut, niin että saimme siihen pystytetyksi
suksisauvat, ja jossa siis oli helppo pystyttää teltta.
Me olimme tuuditelleet itseämme sillä toivolla, että tänä
päivänä ehdimme hyvin lähelle, jollemme jo pääse kerrassaan
maalle. Vaan toivo julmasti petti, ja meistä nyt illalla tuntui,
että emme ole ollenkaan lähempänä sitä.
Seuraavana päivänä oli lumituisku, joka esti kerrassaan
näkemästä maata ja jäänkin ympärillämme. Me kulimme sen
vuoksi melkein kuin arvion varassa; oli ihan mahdoton nähdä,
missä oli paras kulkea.
Puolenpäivän aikaan pysähdyimme, saadaksemme, jos
mahdollista, puolipäiväkorkeuden. Aurinko nimittäin pilkisti
vähän pilvestä, ja oli varsin tärkeää saada tietää missä olimme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
