Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
täten mammonaansa otti hän vanhan suomalaisen
virsikirjansa ja luki hyvin hartaasti puoliääneen
erään noista vanhoista suomalaisista virsistä,
joissa on pahimpia kielivirheitä vääräin vertausten,
ajatuksetta man sekamelskan ja rumain sanojen
kanssa sekaisin. Saatuaan virren loppuun meni
Leena tupaan etsimään kälynsä tytärtä Annia,
apulaistansa taloustoimissa. Sauri tupa oli tyhjä
ja siistitty pyhäksi. Ainoastaan kissa istui siellä,
pesi silmiänsä ja ennusti vieraita, ja Musti uunin
vieressä uneksi metsästysaikojen iloja. Uunin
päältä näkyi kaksi suurta raudoitettua saappaan
kantaa ja pohjaa. Matti Viskari se siellä ylhäällä
maaten piti pyhää.
Matti, oletko nähnyt Annia ? kysyi Leena.
Missä on Anni, ja Tobias sitte? Minä mielelläni
lukisin heille postillasta.
Kussa kipu, siinä käsi, siinä silmä, kussa
armas, vastasi Matti.
«Onko tuo mikään vastaus !a
Kun on oikein kylmä, lentää pyy välistä
’ lääväänkin.
Niin niin, hyvä Matti, se on totta. Minun
olisi pitänyt arvata tämä ennen, kuin otin Annin
taloon. Onko siinä nyt vaimo Tobiaalle, joka ei
ole vielä päässyt ripillekään, ja tyttö köyhä kuin
kirkonhiiri!
Ei haittaa, emäntä. Köyhästä naimaan,
pohatasta hevosen ostoon. Kust’ on mieli
muuttu-nunna, sieltä hoiva huolittava. Kaikkea katua
saapi, vaan ei nuorra naimistansa, ja tarves on
talossa vaimo, vaikka vettä keittäkähän.
Voi niitä lapsia, niitä lapsia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
