Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vilhelm ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-261
Vilhelm—Vi Ihelmina
1262
Kun Preussi yhdessä Itävallan kanssa oli 1864
sodalla riistänyt nämä maakunnat Tanskalta,
syntyi niistä riita Preussin ja Itävallan kesken.
Bismarek käytti nyt tätä hyväkseen saadakseen
Itävaltaa vastaan aikaan sodan, johon V. vain
vastahakoisesti antoi suostumuksensa. Tässä
sodassa V. oli nimellisenä ylipäällikkönä
osoittaen suurta pelkäämättömyyttä, mutta todellisena
johtajana oli Moltke, hänen toinen suuri
apulaisensa. Rauhanneuvotteluissa hän olisi tahtonut
;aada Preussille vielä suurempia etuja kuin ne,
loihin Bismarek oli valmis tyytymään, mutta
taipui lopulta, kun Bismarek uhkasi erota,
viimemainitun kohtuullisempaan kantaan. Itävallan
-ota palautti V:lle hänen entisen
kansansuosionsa, sillä nyt huomattiin, miten oikeassa hän
oli ollut pitäessään jyrkästi kiinni
sotilasuudis-tuksistaan, ja eduskunta antoi hallitukselle
täyden indemniteetiin. Pohjois-Saksan liiton
valtiosäännön mukaan hän 1867 tuli liiton esimieheksi.
Heinäk. 1870 V. vasten tahtoansa tuli
aiheuttaneeksi sodanjulistuksen Ranskan puolelta.
Ranskan sodassa hän jälleen oli ylipäällikkönä.
Voitollisen sodankäynnin jälkeen hän tammik. 18 p.
1871 julistettiin yhdistyneen Saksan keisariksi.
Tämänkin jälkeen hän horjumatta kuolemaansa
asti kannatti Bismarckia sekä hänen uiko- että
sisäpolitiikassansa nauttien kansansa puolelta
yleistä kunnioitusta. Sitä suurempaa
kummastusta herättivät ne kaksi murhayritystä, jotka
Hödel toukok. 1878 ja Nobiling kesäk." 1878
tekivät häntä vastaan; jälkimäinen haavoitti häntä
niin pahasti, että hänen täytyi puoleksi vuodeksi
vetäytyä syrjään hallitustoimista. — V. oli
kookasvartaloinen mies, hänen kasvonpiirteensä
olivat säännölliset ja miellyttävät. Hänen
,,lahjansa" olivat keskinkertaiset; hänen vahvin
puolensa olivat hänen luonteenominaisuutensa:
totuudenrakkaus, uskollisuus, kiitollisuus,
siveellinen rohkeus, velvollisuudentunto ja lujuus.
Vaatimattomana hän tunnusti suurten apulaistensa,
Bismarckin, Moltken ja sotaministeri Roonin
ansiot, välittämättä siitä, että hän näitä
ylistettäessä itse jäi varjoon. — Keisari V:lle on
Sakeassa eri paikoissa pystytetty kaikkiaan neljättä
sataa muistopatsasta. Hänen kirjoituksiansa on
lulkaistu eri kokoelmia, m. m. ,,Militärische
Schriften vveiland Kaiser Wilhelm des Grossen"
it897), ,,Politische Korrespondenz Kaiser
Wil-lielms I." (1890), V:n ja Bismarckin välinen
kirjeenvaihto (1900). [Marcks, „Kaiser Wilhelm I"
(1897); Sybel, „I)ie Begriindung des Deutschen
Reichs durch Wilhelm I"; Lavisse, „Trois
empe-reurs d’Allemagne", y. m.]
2. V. II (s. 1859), Preussin kuningas ja
Saksan keisari v:sta 1888, edellisen pojanpoika, nousi
valtaistuimelle isänsä Fredrik III:n
kolmikuu-kautisen hallituksen jälkeen. V. alistui ensin
Bismarckin johtoon, mutta näyttäytyi pian
olevan toista mieltä tärkeissä uiko- ja
sisäpoliittisissa asioissa ja syrjäytti jo rnaalisk. 1890
vanhan valtakunnankanslerin, joka ei tahtonut
taipua nuoren keisarin tahtoon. Yhtenä
erimielisyyden syynä oli, että keisari halusi työväkeen
nähden ryhdyttäväksi sovinnollisempaan
politiikkaan. Keisarin omasta aloitteesta kokoontui
Berliinissä maalisk. 1890 kansainvälinen
työväen-suojeluskonferenssi, jonka tulokset kuitenkin
supistuivat vähiin. Tästä lähtien V. tosiasialli-
Vilhelm II.
sesti johti valtakunnan
politiikkaa, herättäen
helposti luistavilla
puheillaan ja
impulsiivisilla ryhtymisillään
kaikenlaisiin sekä
poliittisiin että epäpoliittisiin
asioihin usein
suuttumusta ja tuottaen
vastuunalaisille neuvonantajilleen paljon
ikävyyttä. Erityisellä
innolla hän on tahtonut
ylläpitää ja kehittää
Saksan
maailmanpoliittista asemaa ja
saattaa Saksan kansan
ymmärtämään saksalaisen maailmanpolitiikan
välttämättömyyden. V:n tärkein persoonallinen panos
tässä kohden on ollut hänen tarmokas toimin
tansa Saksan sotalaivaston lisäämiseksi. Sota
varustusten laajentamisesta huolimatta hän
kuitenkin vilpittömästi koetti ylläpitää maailman
rauhaa aina heinäkuuhun 1914, jolloin hän
val-tain välisten suhteiden arveluttavasti kiristyttyä
päättäväisesti antoi Venäjälle sen
uhkavaatimuksen, joka vei maailmansotaan. Kun suurvaltain
sota syksyllä 1918 alkoi kääntyä Saksalle
epäedulliseen suuntaan, suostui V. asettamaan
parlamentaarisen hallituksen, jossa myöskin
sosialidemokraateilla oli edustajansa. Tämä hallitus
ryhtyi heti aselevon keskusteluihin vihollisten
kanssa, mutta kun nämä ilmeisesti eivät
halunneet olla minkäänlaisissa tekemisissä_ keisarin
kanssa ja kun heidän asettamansa aselevon ehdot
olivat suunnattoman ankarat, luopui V. marrask.
1918 vallasta ja asemastaan Saksan keisariua
ja Preussin kuninkaana, sekä siirtyi
Hollantiin. Maamme itsenäisyyspyrintöjä hän on
lämpimästi kannattanut. — V. on lahjakas ja
nykyajan hallitsijani joukossa varmaan
mielenkiintoisin persoonallisuus. Hänellä on voimakas
itsetunto ja suuret ajatukset itsestänsä ja
tehtävistänsä. Myöskin tekniikan, taiteen ja tieteen
kehitystä hän on tehokkaasti harrastanut.
Liikku-vaisuutensa ja alituisten matkojensa tähden hän
hallituksensa alkuaikoina sai nimen
,,matkakei-sari". Hänen puheitansa on julkaistu nimellä
„Kaiserreden" (1902). [Liman, „Der Kaiser";
v. Redern, „Kaiser Wilhelm II und seine Leute".]
J. F.
Vilhelm Hollantilainen (1227-56),
Saksan kuningas, Hollannin kreivi; v. 1247
Reinin ruhtinaat valitsivat hänet Fredrik II :n
vastakuninkaaksi. V. saavutti vasta Fredrik II :n
kuoltua 1250 laajempaa kannatusta Saksassa:
kaatui taistelussa kapinallisia friisiläisiä vastaan.
Vilhelmina, Helena Paulina Maria
(s. 1880), Alankomaiden kuningatar, Vilhelm III:u
ja hänen toisen puolisonsa Waldeckin prinsessan
Emman ainoa tytär, seurasi isäänsä
valtaistuimella 1890. Hänen äitinsä hoiti hallitusta
v :een 1898, jolloin V. tuli täysikäiseksi. V. 1901
hän meni naimisiin Mecklenburg-Sclivverinin
herttuan Henrikin (s. 1876) kanssa. O. R.
Vilhelmina Sofia Fredrika (1709-58),
Bayreuthin rajakreivitär, Preussin kuninkaan
Fredrik Vilhelm I:n vanhin tytär, Fredrik II :n
enimmin rakastama sisar, kasvatettiin kuten vei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
