Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viro ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 1487
Viro
1 UH>
>uurin piirtein katsoen 5-10 kni:n päässä
Narva-joesta ensin kaakkoon ja sitten lounaaseen sekä
Kuritsekin kylän kautta Peipsenjärven
keskikohdalle, edelleen suoraviivaisesti etelään,
Piirisaa-ren itäpuolitse ja Salusaaren poikki
Pihkovanjär-velle ja tätä myöten Talabskin ja Kamenkan
saarten välitse etelärannalla olevan Poddubje-kylän
länsipuolelle, mistä se kääntyy suuressa kaaressa
Irboskan itäpuolitse Poganovon järven poikki
sekä Babinan ja Vymorskin kylien välitse
lounaaseen ja länteen. Latvian raja, jota ei vielä
«»le yksityiskohdittain määrätty, kulkee
(välitys-tuomarin heinäk. 1 ja 3 p. 1920 tekemän
päätöksen mukaan) enimmäkseen kielirajaa seuraten,
luoteista ja läntistä pääsuuntaa Vana-Laitsnau.
Uue-Roosan, Kaagjärven ja Pajun kuntien,
Val-kan kaupungin sekä Pedelin, Härgmäen, Laatien
ja ööpikun kuntien kautta tai rajoilla, päättyen
Heinästen lähistössä (Salatsi-joen suun
pohjoispuolella) Riianlahteen. — Manteren pohjoisin
kohta, Perispäänniemi, on n. 59°40’ pohj. lev.,
eteläisin, Harglan pitäjän etelärajalla, n. 57°30’
pohj. lev.; etäisyys näiden välillä on n. 250 km.
Suunnilleen yhtä suuri on V:n mannerosan
suurin pituus leveyspiirin suunnassa
(Soithamin-niemen kohdalla, n. 59°12’ pohj. lev.).
Pinnanmuodostus ja rannikot. V.
on suureksi osaksi laakeaa tasankoa, joka verkalleen
nousee meren rannikolta ja Peipsenjärveltä,
paikoin loivakaartoisesti aaltomaiseksi muuttuen.
Pohjoisessa reunaa Suomenlahtea jyrkkä, 20-£& m
korkea töyry, ..klintti", jonka juurella leviää
monessa kohden soista Hetemaata, lännessä
Riianlah-den, tästä koilliseen haarautuvan Pärnunlahden
sekä saaret mantereesta erottavan Suur-väin
nimisen salmen rannoilla aukeaa laaja alankoalue,
joka leveimmällä kohdallaan (Kasarin ja.Pärnun
alangot) vielä 70 km:n päässä rannasta on
ainoastaan 30 m yi. merenp. Myös idässä, Narva
-joen ja Peipsenjärven lähistössä, on leveälti
alankoa. Vironmäen ja Liivinmaan välisen rajan
|>ohjoispuolitse kulkee lännestä itään leveä
maanselkä (..Viromnaan vedenjakaja"), jonka
itäpuoliskossa, Peipsen järvestä luoteeseen, yli 120 m yi.
merenp. korkea Pandiveren-ylänkö loivine
mäki-neen (Emumägi. Vironmaan korkein huippu,
168 m yi. merenp., Ebaveremägi 148 m,
Kella-veremägi 157 m) kohoaa ja josta haaraantuu
kaakkoon Emäjokeen asti ulottuva ryhmä
luoteesta kaakkoon suuntautuvia, leveähköjen
laaksojen erottamia, mataloita drumlin-selänteitä. V:n
koillisimmassa osassa, n. s. Alutagusessa,
nousevat eristettyinä ryhminä Vaivaran Siniset mäet
(Pargimägi ja Pörguaugumägi, 84 m) ja
Tere-veren mäet (Linnamägi ja Kuremägi, 95 m).
Pärnun ja Peipsenjärven alangot yhdistää toisiinsa
30-60 m korkealla oleva, keskim. 15-30 km leveä
Emäjoen alanko, josta Vörtsjärven alanko
saman-levyisenä vyönä haarautuu etelään, erottaen
toisistaan Pärnun alankoon rajoittuvan ja V:n
etelärajalle päättyvän Viljannin-ylängön
(Sürgavere-mägi 134 m, Kärstnamägi 134 m, Holstremägi
124 m) ja idempänä kohoavan, yli 180 m
korkean Otepään-ylängön (Väike Munamägi 244 m.
Arimägi 1. Leenardimägi 215 m, Megastemägi
209 m). Viimemainitusta jatkuu kumpuista,
60-120 m:n korkeudella yi. merenp. olevaa aluetta
kaakkoisrajan lähistöön, missä maanpinta
uudelleen nousee korkeampiin tasoihin. Täällä, n. s.
Itä-Liivinmaan ylänköön kuuluvalla Haan ]an
ylängöllä kohoavat V:n korkeimmat huiput: Suur
I Munamägi (324 m) ja Vällamägi (308 m). —
Lahdista ovat suurimmat: pohjoisrannikolla
aukea Narvanlahti sekä paikoin hyväsatamaiset-,
kapeiden. osaksi kallioisten niemimaiden erottamat
Kolgan-, Ihasalun-, Tallinnan- ja Pakrinlahdet.
länsirannikolla alavarantaiset Haapsaluu-,
Matsa-lun- ja Pärnunlahdet. Saarista ovat jo mainitut
Saarenmaa (ks. t. VIII Os.) ja Hiidenmaa (ks. t.
III Os.) suurimmat. Muista mainittakoon ka
pean Väike-väinan Saarenmaasta erottama Mulm
(207,2 km2), Vormsi (93,8 km2) Haapsaluulahden
suussa, Suomenlahdessa olevat Osmussaari (5,8.
km2), Pakrisaaret (14,i ja 13,9 km2), Naissaari
(12^ km2) ja Wrangelinsaari (7,4 km2) sekä
Riian-lahden Kihnu (20,i km2) ja yksinäinen Ruhnu
(10,9 km2). Kaikki V:n saaret ovat alavia,
lukuunottamatta Hiidenmaan läntisintä osaa
(Tor-nimägi 69 m yi. merenp.), Saarenmaan
länsipuoliskossa kohoavaa selännettä (45-50 m), Vormsia
ja joitakin kallioisia luotoja.
V u o r i p e r ä on Viron maalla synnyltään
e-.i-devonista ja etupäässä kalkkikiveä. Ainoastaan
Peipsenjärven lähistössä tulee keskidevonin
hiekkakiveä näkyviin. Kerrokset viettävät tuskin
huomattavasti etelään, niin että niiden päät
tulevat näkyviin aikajärjestyksessä, vanhimmat, ai
kaissiluurin (kambriumin) muodostumat, kapeana
vyönä Suomenlahden saarilla ia rannikolla, mvö
f %ß ■ W
hemmät, alasiluuriu (ordoviciumin) kerrossarjat,
etelämpänä, suurimmassa osassa VironmaaUu sekä
nuorimmat, yläsiluurin (gotlandiumin) ja devonin
vuorilajit Hiidenmaan eteläpuoliskossa,
Saarenmaalla ja Liivinmaalla. missä keskidevonin
hiekkakivi on täysin määräävä. Poikkeusalueena
i on * Haanjan-ylänkö, missä keskidevonin ja
Suur Munamäen itäpuolella — ylädevonin
dolomiitti muodostaa perustan. V:n „palava kivi’’
1. „öljykivi" (ks. P o 111 o 1 i u s k e, Täyd.).
jota viime aikoina on alettu louhia, on
ala-siluurin n. s. Kukrusenkerrokseen kuuluvaa,
niihin määrin elimellisiä jätteitä sisältävää mer
keliliusketta. että sitä voidaan käyttää
polttoaineena (pajoissa, jauhettuna myös vetureissa)
sekä palokaasun, erinäisten palo- ja voideöljyjen
valmistukseen. Sitä on etupäässä
Tallinnan-Pietarin radan pohjoispuolella (Vanamöisassa.
Unikiilassa, Kohtlassa, Kukrusessa y. m.), mutta
i enimmäkseen vain ohkaisina, alle 30 em:n
vahvuisina kerroksina. — Kallioperustaa peittävät
jääkautiset sorakasaumat vaihtelevanvahvuisena
patjana, milloin ohuena pohjamoreenivaippana.
milloin sekavakumpuisina päätemoreeneina
(Otepään ylänkö), milloin samaan suuntaan
ryhmittyneinä drumlin-selänteinä (Pandiveren ylängön ja
Emäjoen alangon välillä Vörtsjärven
pohjois-ja luoteispuolella) tai — pohjoisosassa —
vie-rinkiviharjuina. Yleensä kaikki V:n mäet ja
harjanteet ovat jääkauden aikuisia, jään ja
vir-I taavan veden kallioperustalle kasaamia
muodostuksia ja suurimmat laaksoista saman aikakauden
vesien „alkujokilaaksoja". Vuoriperä tulee
jyrkänteitä ja vierteitä muodostavana näkyviin vain
jo mainitussa Suomenlahden „klintissä" sekii
siellä täällä laaksojen reunarinteissä. Savialoja
ja lentohietikkoja on enimmän Länsi-V:n ranta
tasangoilla. Suomesta peräisin olevia siirtolohka
reita on paikoin hyvinkin runsaasti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
