Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tunesia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1957
Tunesia
i—Tunis
1958
jokn Tmi eläessä ilmestyi kuutena painoksena.
Seitsemännessä, T:n kuoltua ilmestyneessä,
painoksessa (1793-941 on Porthanin kirjoittama
Suomen maantielle (ks. Porthan).
Tunesia = T u n i s (ks. t.).
Tungel, Lars Nilsson (1582-1633), ruots.
iliplomaatti: lähetettiin 1628 ja 1630
diplomaattisia tehtäviä varten Hanskaan; tuli 1631
lähettilääksi Saksin vaaliruhtinaan hoviin ja otti
osaa Wallensteinin ja lluotsin välisiin salaisiin
neuvotteluihin; hänen viimemainittuja koskevat
asiapaperinsa on Irmer julkaissut teoksessa ..Die
Verhaudlungen Selnvedens und seiner
Verbünde-ten mit Wallenstein unil dem Kaiser" (1888-911.
J. F.
Tunghai = I t li-K i i n a n meri (ks. t.).
Tungsteu, alkuaan schoeliitti-inineraalin nimi
tv-. Nykyään tätä sanaa yhä käytetään ranskan
ja englannin kielissä merkitsemään wolframi
alkuainetta, jonka symbolikin joskus
kirjoitetaan J’u. Wolframihapon suoloja nimitetään
noissa kielissä tungstaateiksi. /’. E.
Tungut, Vienan-Karjalan kaakkoisin kuuta
Uikujoen länsipuolella (etelä- ja länsirajana
Aunuksen lääninrajana). 2,286 as. (1907), kaikki
karjalaisia. Kunnanhuone Tunkuen kylässä.
- - Tärkeimmät kylät : Tungut. Maasjärvi.
Koivuniemi ja Kevättämä. L. 11-ncn.
Tunguusit, altailaisiin kansoihin kuuluva
kansa eli oikeammin joukko pieniä, keskenään
läheisesti sukua olevia heimoja, jotka
kalastajina, metsästäjinä ja poronhoitajina asustelevat
Itä-Siperiassa, Jenisei-joelta ja Taimyrin
niemimaasta Amurin varsille, Ohotskin mereltä
Baikal-järvelle asti (yhteensä Siperiassa v. 1897
66,270 henkeä). T:eja ovat myös Amurin
laaksossa (myöskin Kiinan puolella) asuvat manegrit,
birarit, golilit, orotsit sekä laajemmassa
merkityksessä solonit. mantsu ja suurimmaksi osaksi
mongolilaistuneet dahurit Mantsuriassa. Kiinan
tunguusilaiset kansat harjoittavat, paitsi
metsästystä ja kalastusta, maanviljelystä ja
karjanhoitoa ja asuvat yleensä vakinaisissa asunnoissa.
T. ovat ruumiillisesti mongolirodun tyypillisiä
edustajia ja kieleltään — joka nyt on
jakautuneena moneen murteeseen ja kieleen (m. m.
mantiun kieli) — alkuaan hyvin läheisiä
mongoleille. T:n vanha yhteinen kotipaikka on
Amur-joen ja sen eteläisten lisäjokien (Sungarin,
Utäurin) laaksot, joilla seuduilla asuviksi
kiinalaiset aikakirjat heidät jo aikaiseen mainitsevat.
Meitä nimitettiin aikaisemmin lung-hu (= itäiset
llu). myöhemmin mu-tata (= joki-tataarit), ja
moni heidän lukuisia, eri aikoina eteläänpäin
siirtyneitä heimojaan (hi, sian-pi, tatabi n. v. 700,
kitaanit n. 91)0. dzurdzit I. niutsi n. 1100 j. Kr.)
on saanut Kiinan historiassa tärkeän sijan,
kuten myöhemmin mantsulaiset (n. v. 1600
j. Kr.). Siperian t:n, jotka vasta verraten
myöhään ovat siirtyneet nykyisille, etäisille
metsästysmailleen, sanotaan olevan vilkasta,
rohkeata, vieraanvaraista, hyväntahtoista ja
ilomielistä kansaa, josta syystä M. A. Castrén
nimittää heitä Siperian aateliksi. T:n elämää ja
tapoja ovat tutkineet monet eurooppalaiset
tutkijat (Fischer, Middendorf, Maak, Schrenk,
Patka-no\v), mutta heidän kielestään saa yhä vielä
paraat tiedot M. A. CastrC-nin muistiinpanojen
mukaan laaditusta vaillinaisesta kieliopista ja
pienestä sanaluettelosta. [M. A. Castrén,
„Grund-ziige einer tungusisehen Spraehlehre nebst
kur-zem Wörterverzeichniss" (1856),] ks. Mantsu
1 a i s e t, MantS un kieli. O. J. li.
Tunica (lat.), roomalaisten käyttämä
paidan-muotoinen alustakki (mekko), joku, oli joko
hihaton tai lyhythihainen. T:n päällä käyttivät miehet
togaa (ks. t.) ja naiset pallaa tai stolaa (ks. t.).
Senaattorien ja ritarien t;ssa oli erilevyinen
purppurareunus rinnankohdalla (ks. Clavus).
Myöhemmin t. oli katolisten pappien
päällysvaippana. k. j. n.
Tunicata ks. Vaippaeläimet.
Tunis. 1. (myös Tunesia, ransk. Tunisie; arab.
Ifrikijah < berber. Ifriqa = Afrikka), Ranskan
suojclusvaltio Pohjois-Afrikassa, Välimeren
rannalla vastapäätä Sisiliaa, Algerian ja
Tripolik-sen välissä; 167,400 km5, 1,929,003 as. (1911).
— Pohjoisrannikko on korkeaa, silpoutunutta
(siinä Afrikan pohjoisin kärki Kap Blanco),
itärannikko matalaa (Hammametin ja Gabeksen
laajat poukamat), loivaa. P i n n a n m u o d o s t u
k-sejtaan T. jakaantuu neljään pääalueeseen.
Pohjoisessa, Medzerdan ja Välimeren välissä on
vuorinen (korkein huippu yli 1,200 m yi.
merenp.), saderikas ja verraten reheväkasvuinen
ja viljava Teli. Sen eteläpuolella sisämaassa on
ylätasankojen (keskimäärin 600 m yi. merenp.;
Sidi Ali bu Musin 1,700 m yi. merenp.)
täyttämä, melkein metsätön, osaksi hcinäaroja
kasvava. osaksi viljelty alue. Sen itäpuolella on
50-100 km leveä, hyvin viljelty rannikkotasanko
Sahel. Koko T:n eteläosa on Saharan jatkoa,
osaksi alavaa, osaksi (idässä) ylätasankomaata
(Dzebel Dahar; 900 m yi. merenp.). Saharan
pohjoisrajalla on lännestä itään ulottuva
suolajärvi-jono (järvissä vain sadeaikana n. 1 m vettä,
muulloin kuivia; suurin Sott el Dzerid), jonka
ympärillä oleva alue vuorilta tulevien purojen
(monet niistä alkavat kuumista lähteistä) veden
avulla on huolellisesti kasteltua ja erittäin hedel
mällistä (Bled el Dzerid = „taatelipalmumaa").
Geologiselta rakenteeltaan T:n
vuoristoseudut ovat Algerian Atlaksen jatkoa
(juura-, liitu- y. m. s. muodostumia! ;
pohjoisrannikolla on vulkaanisia muodostumia. Softien
alueella, on mioseenikerroksia. Erämaassa on
laajalti kvartäärisiä aineksia. — Ilmastossa
huomattavia eroavaisuuksia rannikon ja sisämaan
välillä; etenkin pohjoisrannikolla, Tellissä, se on
suopea, Etelä-Euroopan ilmastoa läheisesti
muistuttava. T:n kaupungissa v:n keskilämpö on
+ 19,«0C. tammik :n + 11,s°C, heinäkin
-j- 27.i° C; vuotuinen sademäärä Tellissä on
n. 560 mm. Sisämaan ylätasangoilla lämpö on
melkoista alempi (Suk el Dzemaassa 1,058 m
yi. merenp. tammikin keskilämpö vain -f-3.»°C;
— 7°C:n pakkasasteita on mitattu), niinikään
sademäärä, kuten myös Sahelissa (vuotuinen
sademäärä yleensä alle 400 mm). Sadeaika on
talvella; eniten sataa tammi-maalisk :ssa.
Erämaa-alueella vallitsee Saharan ilmasto; 2-3 v. saattaa
kulua sadekuurojen välillä. — Useimmissa joissa
on vettä vain sadeaikana: muulloin ne ovat
kuivia vadeja. Paljo kuumia ja mineraalilähteitä,
useita jo roomalaisaikana käytetty
terveyshoidol-lisiin tarkoituksiin. — Kasvillisuuden
pääpiirteistä on ylempänä puhuttu;
pohjoisempana kasvilajit ovat yleensä samat kuin Etelä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
