Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21 <3-
astiat, ja pari halkinaista kahvikuppia
koristi seinähyllyä.
Olkivuoteella makasi vaimoihminen
nukkuvan lapsen vieressä. Hän oli
ryysyi-hin puettu ja kalpea ja hän katseli
välinpitämättömänä sisään tulijoit a.
sanoi pieni Lohdutus, meni ikkunalle ja
hieroi pari sen eheätä ruutua kirkkaaksi,
niin että kirkas auringonpaiste tulvasi
sisään. — „Kuinka suuri ja tilava tupa teillä
on! Olen vakuutettu, että täällä tulisi
olemaan oikein kodikasta ja hauskaa, jos
„ Eikö tatit ansaitse itkeä?" —kysyi
poika osoittaen kurjuutta, mikä
yltympä-rifll oli nähtftvänä. - - „Ei laisinkaan-’,
vastasi pikku Lohdutus astuen olkivnoteen
luo.
— „Voi, kuinka valoisaksi täällä äkkiä
tuli!" — sanoi vnimo, kohontuen istualleen.
— „Niin toki, oikö olisi valoisaa, kun
ulkona on niin ihana päivänpaiste", —
pesisitte permannon ja lakaisisitte katosta
hämähäkin verkot. Ja mikä herttainen
pieni tyttö teillä on! Näenpä enkelin,
joka levittää siipensä luinen ylleen, ja
kuulkaapas; auringon-säteet kuiskaavat,
että hän on äitinsä ilo. Eikö niin?"
Vainion tylyjä kasvoja valaisi ehdoton
ilon-välähdys. Hän silitteli lapsen
hiuksia ja kääri vaaterepaleet tiiviimmin hä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
