Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
68 <s>-
Saar joella! Koulukirjojani, jotka äsken
näyttiyät minusta niin typeriltä, niin
raskailta kantaa — nyt katselin niitä kuin
rakkaita ystäviä, joiden kadottaminen
tulisi minua koskemaau. Ja samaten
maisterinkin laita. Tieto, että hän tulisi meidät
jättämään, ett’en onää saisi häntä nähdä,
teki että unohdin kaikki ne kerrat, joina
hän oli minua puukannut ja antanut
vii-votinta maistaa.
Tuo kunnon ukko! Tämän viimeisen
opetustunnin kunniaksi oli hän
pukeutunut .juhlavaatteisiin; nyt tajusin myös
minkä vuoksi kyläläiset olivat asettuneet
salin toiseen päähän. Se merkitsi että
he katuivat etteivät useimmin olleet tulleet
kouluun, se oli samalla tapa osoittaa
kiitollisuuttaan opettajallemme hänen
uskollisesta, neljäkymmen vuotisesta
palveluksestaan, sekä tapa osoittaa kunnioitustaan
isänmaalle, jonka olimme kadottaneet. —
Näin pitkälle olin ehtinyt mietteissäni,
kun kuulin nimeäni mainittavan. Oli
vuoroni vastata. Mitähän olisinkaan nyt
antanut, .jos olisin voinut ääneen, selvästi .ja
virheettömästi lukea säännön partiuipeista
alusta loppuun. Mutta takerruin jo kohta
alussa ja istuin heilutellen itseäni penkillä,
itku kulkussa, enkä tohtinut nostaa
sil-niiänikäftn. Silloin kuulin HamePin
saavan sanoiksi:
„En tahdo sinua nuhdella, pikku Frans;
tunnet kyllä näinkin itsesi rangaistuksi.
Näin se on käynyt! Joka päivä te
ajattelitte: oi, minulla on niin hyvä aika! Woin
huomenna oppia sen minkä tänään
laiminlöin. Ja nyt näette kuinka käy–-,
Oi, se on ollut onnettomuutemme täällä
Elsassissa, että aina olemme lykänneet
huomiseksi tietojen ja sivistyksen hakemisen.
Nyt on noilla ihmisillä oikeus sanoa meille:
Kuinka! Te väitätte olevanne Ranskalaisia,
ettekä osaa lukea eikä kirjoittaa omaa
kieltänne!–— - Kaikessa tässä
ei sinulla ole suurin syy, Fransparka.
Meidän 011 kaikkien itseämme nuhteleminen.
„"Wanhempanne eivät ole kyllin
ahkeroineet välittää teille tietoja. He pitivät
hyödyllisempänä lähettää tiedät pelloille,
taikka tehtaisin ansaitaksenne jonkun ro-
posen. Ja minä! Onhan minullakin syytä
itseäni nuhdella! Olenhan väliin lukemisen
asemesta antanut teidän kastella
puutarhaani. Ja kun minua halutti mennä kalaan,
annoinhan silloin lupaa. — — — — —
Täten puhellen joutni Hra. Hamel
vihdoin arvostelemaan ranskankieltä, kuinka
se oli kauniin, selvin ja säännöllisin kieli
koko mailmassa: kuinka meidän tuli sitä
säilyttää, käyttää keskenämme eikä
koskaan öitä unohtaa, sillä, sanoi hän, orjuuteen
saatetulla kansalla on kuitenkin
vankeutensa avain aina tallella niinkauan kuin
kieltänsä säilyttää.
Sitten otti hän kieliopin käsille ja selitti
läksymme. Hämmästyin kuinka kaikki nyt
oli selvää. Kaikki, mitä hän sanoi, näytti
minusta niin helpolta, niin helpolta. Mutta
kenties! en ollutkaan ennen niin tarkkaan
kuunnellut, kentiesi ei hänkään niin
kärsivällisesti ollut ennen kaikkea vaikeaa
selittänyt. Tuntui ikäänkuin
opettaja-parkamme olisi tahtonut antaa meille kaiken
tietonsa yhtaikaa.
Selityksen jälkeen seurasi kirjoittaminen.
Hra. Hamel oli tehnyt meille uudet kaavat
tätä päivää varten, joilla oli liiettävänä:
France, Alsace, France, Alsace, France,
Alsaee. Ripustettuina pulpeteillemme
näyttivät ne pieniltä lipuilta. Olisittepa vaan
nähneet kuinka ääneti työskentelimme!
Ei kuulunut muuta kuin kynien rapinaa.
Mehiläinen lensi ovesta sisään. Kuuluihan
tuo hauskalta, mutta ei kukaan antanut
itseään häiritä, eivät pienimmätkään.
Katolla kuhersivat kyyhkyset puoliääueeu
ja minä lausuin sitä kuullessani ,,kentiesi
nuo junkkarit pakoittavat teidätkin
ptihu-maau saksaa.u
Kun silloin tällöin kohotin päätäni, näin
maisterin liikkumaton 1111 kateederilla tui
jottaen katselevan esineitä ympärillään,
ikäänkuin liän olisi tahtonut sulkea
silmiinsä koko pienen koululiuoneensa —
Mutta teidän tulee myöskin tietää, että
hän oli istunut näin neljäkymmentä vuotta
samalla paikalla, luokka edessään, —
kaikki muuttumatonna, paitsi että
koulu-penkit kulumisesta olivat silenneet, ja
pähkinäpuut pihalla kasvaneet ja humalat,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
